Taas on aika erikoispäivityksen, tällä kertaa keskityn hieman kertomaan teatterista, musiikista sekä tanssimisesta kulttuurissa, jotka kuuluvat olennaisesti osana malawilaisten elämäntapaa. Kulttuuri-pläjäys siis luvassa, toivottavasti jaksatte lukea innokkaasti.
Chancellor
Collegen Great Hallissa järjestettiin 8.11 teatterinäytös, johon meidät
suomalaisetkin kutsuttiin. Päätimme mennä mielellämme katsomaan näytelmää,
koska liput olivat hyvinkin edulliset 200 kw/ henkilö. Kyseinen näytelmä oli
siis tavallaan oma elämänkerta, itse asiassa näytelmän ohjaajan Jack Mapanjen
elämästä kertova näytelmä. Näytelmä kantoi nimeä ”An crocodiles are hungry at
night”, joka oli mielestäni ehkä jollain tapaa harhaan johtava nimi. Tarkoitan
siis sillä sitä, että esim. näytelmän mainos- posteri kampuksen
ilmoitustaululla kertoi enemmänkin, että kyseessä olisi jokin alkuasukkaisiin
keskittyvä näytelmä. Sen vuoksi olin innoissani ennen näytelmän alkua, into
kuitenkin latistui aika pian kahdesta eri syystä: näytelmä kertoikin vankien
elämästä ja ennen näytelmää saimme (taas kerran, huoh) kuulla yleisön joukosta ”mazungu”-
huutoja höystettynä herjaavilla sanoilla. No, emme kuitenkaan antaneet
kyseisten huutelijoiden pilata iltaamme teatterin parissa. Nykyään nuo huudot
menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sanotaanko,
että afrikkalainen teatteri on aikalailla hyvinkin erilaista kuin
länsimaalainen teatteri. Näytelmän monologia, näyttelijöiden ilmaisutavat,
yleisön eläminen mukana näytelmässä jne. ovat kaikki omanlainen kokemuksena.
”An crocodiles are hungry at night”- näytelmässä oli suurimmaksi osaksi
miesnäyttelijöitä pääosissa, näytelmässä oli mukana ainoastaan kaksi
naisnäyttelijää sivurooleissa. Kyseisessä näytelmässä pääjuonena oli kertomus
Jack Mapanjen elämästä vankilassa, rakastetustaan vankilan ulkopuolella sekä
niistä käänteistä miten hän joutui kaltereiden taakse. Pidin itse näytelmää
aika uuvuttavana, koska jokainen kohtaus vain toisti itseään. Tuntuu, että
miesten keskusteluja vankilassa sekä heidän pakosuunnitelmiaan kuvattiin
liiankin paljon, toisin sanoen tylsistymiseen saakka. Välillä lavalle astui
muutama näytelmään kuuluva poliisi, jotka alkoivat potkimaan ja hakkaamaan
vankeja. Siinä vaiheessa meni jo hieman maku koko jutusta, mutta toki mukaan
mahtui myös hassuja juttuja. Etenkin yleisön eläminen mukana näytelmänkulussa
oli erikoista seurata, se oli jotain sellaista mihin suomalaisessa teatterissa
ei ole tottunut. Yleisö eli mukana täysillä koko ajan, milloin tuli
kannustushuutoja näyttelijöille, vislauksia, buuauksia, taputuksia, jaloilla
tömistelyä, muiskautus- ääniä jne. Tämän vuoksi näytelmän katsominen sai aivan
uusia ulottuvuuksia, oli mahtavaa olla osana yleisöä.
Linkki ”An
crocodiles are hungry at night”- näytelmästä kertovaan online- uutiseen:
http://www.nyasatimes.com/malawi/2012/07/30/nanzikambe-in-london-shows-of-and-crocodiles-are-hungry-at-night/
Sitten
hieman kerrontaa musiikin ja tanssin ihmeellisestä maailmasta Malawissa päin.
Aivan ensiksi täytyy sanoa, että nämä kaksi asiaa liittyvät olennaisesi
malawilaisten jokapäiväiseen elämään. Afrikkalainen elämäntapa ei olisi mitään
ilman letkeää reggae- vaikutteista, mutta perinteitä kunnioittavaa musiikkia
tai perinteisiä afrikkalaisia tanssityylejä. Jokainen ihminen jonka olen täällä
tavannut on sanonut, että malawilaiset todellakin rakastavat tanssimista ja
musiikkia. Kuitenkin nykyajan rnb- ja
reggae- tyyleillä höystetty klubimusiikki on vakiinnuttanut paikkansa
köyhimmässäkin osassa Malawia. Minibussissa, ruokakaupassa, kaduilla jne. soi stereoista
tai radiosta suosittujen malawilaisartistien hittibiisit. Suosituimpien
artistien joukkoon lukeutuu mm. Maskal, Piksy ja Sonye, joiden musiikkityyli
edustaa rnb- ja hiphop- tyylilajeja. Tietysti Malawissa vaikuttaa edelleen
perinteiset afrikkalaiset musiikkilajit, joissa voi kuulla soitettavan
afrikkalaiseen musiikkiin kuuluvia perinteisiä instrumentteja. Tanssiminen on
myös yksi malawilaisen kulttuurin tunnuspiirteistä. Tanssimista voi harrastaa
omissa oloissaan, yökerhoissa, kaverien keskeisissä illanvietoissa, kirkossa ja
oikeastaan missä vain jos sattuu kuulemaan hyvää musiikkia. Tanssityyli on
vapaa, kenenkään ei tarvitse olla mestari heti alkuunsa. Yksi afrikkalainen
kaverini sanoi minulle, että monesti länsimaalaiset yrittävät matkia
paikallisten tanssityyliä jolloin lopputulos on lähinnä huvittava. Ei tarvitse
todellakaan esittää mitään pyllyn-heiluttajaa niin kuin ammattitanssijat hikisellä
ja kuumalla tunnelmalla varustetulla reggaeton-videolla. Pääasia on, että
tanssii omalla tyylillä ja kaikista tärkeintähän on hauskanpito.
Tässä
muutamia suosittuja kipaleita, jotka soivat Malawissa(tosin artistit eivat ole malawilaisia vaan Nigeriasta ja Zambiasta), jotka kyllä saa ainakin itseni
monesti jammailemaan mukana. Feel free & enjoy the music because you’re in
Africa!
Naeto C - 10 over 10
Mampi - Walilowelela
D'Banj - Oliver Twist
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti