Etiopia & Addis Ababa

                                                 Yleiskuvaa Addis Ababasta.

Upea ja opettavainen matka Etiopian Addis Ababassa on nyt takana päin. Täytyy sanoa, että viikko Addis Ababassa oli yksi elämäni parhaimmista, kaikki uudet ihmiset ja kokemukset tulevat pysymään muistoissani ikuisesti. Senpä vuoksi omistan tämän ”erikoispostauksen” tarinalleni ensin Zombasta Lilongween ja Lilongwesta Kongon kautta Addis Ababaan. Parempi olla valmiina sillä tekstiä tulee olemaan hyvin paljon kaikkineen kommelluksineen ja kuvineen, let’s go!

Niin kuin jo aiemmassa blogipäivityksessä kerroinkin, että me suomi- tytöt otettiin varaslähtö Zombasta Lilongween, jossa vietettiin sellaiset neljä vauhdikasta päivää. Matkaan lähdettiin Zomban hyeena- aitauksesta eli bussiasemalta perjantaina 30.11. Matkasimme Lilongween isolla bussilla, koska kyseinen matka olisi ollut yhtä tuskaa ahtaassa minibussissa, matka Zombasta Lilongween kestää kuitenkin ainakin 5-6 tuntia autolla. Niin ja bussihan pysähtelee aina viidentoista minuutin välein ottamaan ja jättämään matkustajia kyydistä. Sillä kertaa mukana taisi matkata taas kerran eläviä kanoja sekä suolasäkkejä kaikkien yli 60 matkustajan lisäksi. Bussimatka Zombasta Lilongween sujui kuitenkin yllättävän kivasti, bussissa tunnelmaa kevensi ihana reggae- musiikki ja onneksi oli eväitä mukana, jottei nyt ihan pyörtymisen partaalla oltu. Oli myös mahtavaa ihailla upeita maisemia bussin tahmaisista ikkunoista, siis tarkoitan maisemien olleen oikeasti upeita ikkunoiden tahraisuudesta huolimatta. Ohitimme myös yhden Malawin korkeimmista vuorista nimeltään Chirobwe- vuori, jolla on korkeutta 2023 metriä. Matkalla Zombasta kohti Lilongwea voi myös laittaa merkille sen miten maisema ja maaperä tosiaan muuttuvat aika radikaalisti. Eteläisemässä Malawissa maaperä on alavampaa ja tietysti hedelmällisempää, kun taas hieman pohjoisempaan mentäessä maisema muuttuu enemmänkin vuoristoisemmaksi. Zomban ja Lilongwen varrella sijaitsee Dedza- niminen pikkukaupunki tai oikeastaan kylä, jossa kasvaa havupuita ja itse asiassa kyseinen kaupunki sijaitsee vuoren juurella. Dedza on myös siitä erikoinen, että se sijaitsee aikatavalla Malawin ja Mosambikin rajakohdassa, yksinkertaisesti lähdettäessä Dedzasta kohti etelää pääse Mosambikin puolelle hyvinkin nopeasti. Nimittäin osa Dedzan kaupungin rakennuksista on nimetty portugalin kielellä (portugalin kieli on siis yksi Mosambikin virallisista kielistä siirtomaa-vallan ajalta ellei joku sitä tiedä) ja kyseiset rakennukset sijaitsevat tavallaan ”rajan toisella puolen” eli ne kuuluvat periaatteessa Mosambikin valtiolle. Kuitenkin ihmiset, jotka asuvat tai työskentelevät kyseisissä rakennuksissa ovat malawilaisia ja he esim. ovat virallisesti malawilaisia ja käyttävät Malawin valtion etuuksia. Kuitenkin he työskentelevät tai asuvat Mosambikin puolella mikä on sinällään aika erikoista. Maailmassa riittää siis paljon erikoisia juttuja, tämä tapaus on ainakin yksi niistä tuhansista. Loppujen lopuksi matka Lilongween sujui hyvin ja pääsimme turvallisesti perille saakka. Tosin Lilongwen omat ”suharit” hyökkäsivät heti kimppuumme saapuessamme bussiasemalle, mutta kyseisten tyyppien hyökkäyksiin on ehtinyt jo tottua tässä parin kuukauden aikana. Jouduimme myös ensimmäisen yöpymisen jälkeen vaihtamaan toisesta lodgesta toiseen, koska ensimmäinen paikka ei osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi kahdelle valkoihoiselle naiselle (kyseisessä lodgessa yöpyi enimmäkseen keski- ikäisiä kaljamahaisia miehiä, paikan vessa ja suihku olivat aivan järkyttäviä, sängyn patjan alta löytyi eräs pikkuyllätys jne.)

Neljä päivään Malawin pääkaupungissa Lilongwessa mahtui mm. ostoksia, taidetta, musiikkia, hyvää ruokaa, tanssimista, kävelemistä jalat rakoilla, turhautumista, etsimistä, pankkiautomaattien kanssa sähläämistä, uusia kavereita, mukava taksikuski jne. Itse asiassa mukavaan taksikuskiin voidaan liittää myös sana: korruptoitunut virkavalta. Antakaahan kun hieman valaisen asiaa, olimme siis viettämässä lauantai- iltaa kaupungilla ja tietysti siirryimme aina paikasta A paikkaan B taksia käyttäen, ihan oman turvallisuuden vuoksi. Taksikuskimme tuli hakemaan meidät majapaikastamme alkuillasta ja lähdimme köröttelemään kohti erästä illanvietto paikkaa, joka sijaitsi n. 5 km päässä majapaikastamme. Jonkin matkaa ajettuamme Lilongwen keskustassa saimme vastaamme poliisit, jotka siis ilmeisesti pitivät ratsiaa tienvarressa autoilijoille. Taksikuskimme oli täysin selvin päin ja ajoi ihan rajoitusten mukaisesti, mutta silti poliisi- setä pysäytettyään meidät käski ajamaan tiensivuun sekä näyttämään henkilöllisyyspaperit. Niin siis poliisi- setä käski myös meidän matkustajia näyttämään henkkareitamme, mutta eihän meillä tietenkään juuri silloin ollut mukana niitä (Malawissa ei yleisesti kysytä missään esim. baarissa henkkareita). Poliisi- setä käski meidät suomi- tytöt nousemaan ylös autosta ja alkoi tivaamaan meiltä vastauksia kysymyksiinsä. Taksikuskimme oli aikaisemmin (siis ennen kuin poliisit pysäyttivät meidät) sanonut meille, että jos joku kysyy jotain taksista niin meidän tulisi valehdella, että taksikuski oli vain ystävämme, ei siis virallinen taksikuski? En tiedä kuvittelenko, mutta aika monimutkaista ja kieroa peliä. Ai niin, taksikuski käski meidän sanoa sillä tavoin poliiseille, koska silloin hän saisi pitää ajolupansa emmekä me joutuisi pulittamaan rahaa virkavallalle (poliisit siis yrittävät täälläpäin nyhtää rahaa kaikin keinoin valkoihoisilta, keksivät vaikka valheita laittoman taksin käytöstä). Korruption kukat siis kukkivat tässäkin tapauksessa.

                                               Minibussi- suhareiden kokoontuminen Addis Ababassa.

                                              Addis Ababan arkkitehtuuria auringonloisteessa.

Huh, nyt siis siirrytään Lilongwesta huikeaan Etiopian pääkaupunkiin eli Addis Ababaan. Haluaisin myös mainita tässä yhteydessä yhden aika hauskan huomion Lilongwen Kamuzun kansainvälisestä lentokentästä. Sanotaanko, että kyseisellä lentokentällä on ainakin hieno nimi, mutta se kätkee taaksensa jotain täysin muuta kuin mitä voisi olettaa. Ensinnäkin, en tiedä missä päin muualla maailmaa lentokentällä sijaitsevista aikataulu- screeneiltä näkyy jalkapallomatsi vaikka siellä nimenomaan pitäisi näkyä lentojen lähtö- ja saapumisajat?! En ihmettele miksi lentomme kohti Addis Ababaa oli muutenkin myöhässä reilusti yli tunnin, jossain asioissa olisi todellakin parantamisen varaa kyseisellä lentokentällä. Kaikesta huolimatta lentomatka sujui Lilongwesta Addis Ababaan hyvin, tosin meillä oli tekninen välilasku Kongossa, joka ainakin pisti hieman huolestuttamaan. Nou hätä, saimme kuitenkin istua Kongon välilaskun ajan turvallisesti lentokoneessa ja vain ihailla ikkunasta Kongon maaperää. Tosin taisi siellä puskissa lentokentän läheisyydessä näkyä kyykkivän barettipäisiä sotilaita rynnäkkökivääreineen..

                                                                    Kongon maaperalla.

Sitten siirryn hieman kertomaan itse matkamme kohteesta eli Etiopiasta ja sen pääkaupungista Addis Ababasta. Itsessään Etiopia on yksi maailman erikoisimmista valtioista, uskokaa tai älkää. Sain kuulla eräältä Addis Ababassa tällä hetkellä oleskelevalta suomalaisystävältäni, että ajanlasku Etiopiassa on täysin erilainen kuin muualla maailmassa. Etiopialaiset elävät ajanlaskussa n. 6 vuotta jäljessä eli tällä hetkellä Etiopiassa on menossa vuosi 2006. Tosi outoa, mutta täysin totta. Aikakäsitykseen kuuluu myös kellon ajan erilaisuus, toisin sanoen etiopialaiset elävät ajassa jäljessä. Etiopiassa ajatellaan kellonajat eri tavalla kuin muualla maailmassa esim. jos sovit tapaamisen etiopialaisen kanssa kello yhdeltä päivällä niin tapaamisen tarkoitetaan tapahtuvan kello seitsemältä illalla. Sanotaanko,  että eläminen etiopialaisessa kulttuurissa voi olla hyvinkin hankalaa ensiksi, mutta aikakäsitykseen tottuu yllättävän nopeasti. Ihan hauska ajatella siirtyvän ”ajassa taaksepäin”eli jees ajatella olevansa taas 15- kesäinen teini edes hetken.Muita juttuja, jotka kuuluvat etiopialaiseen elämään ovat mm. injera (=muurinpohjalätyn näköinen lettu, joka maistuu ihan hapankorpulta) ja kahviseremonia. Injeraa tuli syötyä enemmän kuin tarpeeksi viikon aikana sekä osallistuttua yhteen kahviseremoniaan slummissa mikä oli sinällään koskettava tapahtuma, kerron siitä kohta enemmän.

                                                    Todiste NSS- kurssille osallistumisesta, hah!

                                                             Lapset Kebenan slummissa.

                                                Condominium rakennus. (Kuva:Manasseh Mukhongo)

                                  Alla olevassa videossa jotain yleiskuvaa Etiopian slummeista (otin youtubesta)

Pääasiallinen tarkoitus Etiopian matkallamme oli siis North-South-South- vaihto-ohjelman järjestämä intensiivi- kurssi urbaaniin köyhyyteen ja slummeihin liittyen. Kyseinen kurssi oli mitä mielenkiintoisin ja hyödyllisin tulevaisuutta ajatellen. Kyseinen kurssi sisälsi paljon asiatietoa erilaisiin tutkimusmetodeihin liittyen, urbaaniin köyhyyteen pureutumiseen, kehittämismahdollisuuksiin ja arkkitehtuuristen rakenteiden tarkastelemiseen Addis Ababan alueella. NSS- ohjelman intensiivi- kurssi sisälsi nimensä mukaisesti todellakin tiukan aikataulun luentoineen, ryhmätöineen sekä kenttätöineen. Mielestäni kenttätyöt olivat se kaikkein odotetuin ja mielenkiintoisin osa- alue koko kurssi tarjonnassa. Meidät oltiin siis jaettu jo kurssin alussa pienryhmiin (5-6 henkilöä) ja samoissa ryhmissä lähdettiin myös työskentelemään kentälle eli slummeihin ja condominiumeihin(anteeksi, en tiedä suomalaista vastinetta tuolle sanalle tai en ainakaan ole varma mikä se on, condominiumit ovat kuitenkin kerrostalon tapaisia rakennuksia joihin ihmiset slummeista ovat siirtymässä asumaan). Tehtävänämme oli siis haastatella slummeissa asuvia ihmisiä ja kartoittaa heidän asumisolojaan sekä edesauttaa niiden kehittämistä. Meidän ryhmämme kierteli pääosin slummialuetta nimeltään Kebena, joka sijaitsee Addis Ababan laitamilla. Haastateltavamme olivat pääosin perheitä, jotka asuivat vaatimattomissa oloissa slummialueella. Eräs haastateltavistamme oli keski- ikäinen etiopialaisnainen, joka asui tyyliin metri kertaa metri kokoisessa asunnossa kahden tyttärensä sekä aviomiehensä kanssa. Vierailimme kyseisen naisen luona ja suoraan sanoen alkoi todellakin itkettämään, kun ajatteli sitä miten yksi perhe pystyi asumaan sellaisessa tilassa. Kyseinen nainen purskahti myös itkuun kesken haastattelun, koska hän oli suruissaan siitä ettei perheen varat riittäneet tyttöjen koulunkäyntiin. Nainen myös kertoi kyyneleet silmissä siitä miten naisen asema ja rooli etiopialaisessa yhteiskunnassa on hyvin hankala eikä elämä ole todellakaan helppoa. Itsellänikin tuli kyyneleet silmiin, kun katsoin itkevää naista, teki hyvin pahaa ajatella esim. hänen tyttäriensä tulevaisuutta, toinen tytöistä oli 12 – vuotias ja nuorempi vasta 6- vuotias. En kuitenkaan tutkijan roolissa halunnut näyttää liikaa tunteitani vaikka olisin halunnutkin. Meidän ryhmä sai kokea myös jotain hyvin etiopialaiseen kulttuuriin kuuluvia juttuja kyseisen haastateltavamme kotona. Perheen äiti valmisti meille kahvia sekä tarjosi injeraa chilijauheen kera. Etiopiassa kahvin juontiin kuuluu siis kahviseremonia, joka on oleellinen osa kyseisen maan kulttuuria. Yleensä kahviseremoniassa kahvikupit asetellaan pienen pöydän päälle johon siis kupit on aseteltu sievästi riviin (yksi hassu juttu, etiopian kielessän eli ahmran (en ole varma oikeinkirjoituksesta) kielessä sana ”sini” tarkoittaa kahviseremoniassa käytettävää kuppia). Pöydän alle on sen sijaan levitelty ruohonkorsia, joiden ilmeisesti uskotaan olevan pyhiä tai siis ne tuovat pyhän olemuksen kahviseremoniaan, mikäli olen oikein ymmärtänyt..Niin ja Etiopiassa kahvi juodaan mustana ja monen sokerilusikallisen kera. Kastamisina eli kahvileipänä syödään oletettavasti injeraa eli sitä muurinpohjaletun kaltaista juttua, joka on maultaan happama (hankala kuvailla tarkasti, jokaisen täytyy itse kokea se makuelämys).

                                                    Matkalla Addis Ababassa sijaitseville vuorille.

                                              Injera chilijauheen kera. (Kuva: Manasseh Mukhongo)

                                     Valmistelut kahviseremoniaa varten. (Kuva:Manasseh Mukhongo)

                                                       Konserttilippu reggae- festivaaleille.

                                                    Festariyleisoa sankoin joukoin.

                                 Yksi illan paaesiintyjista, Mohamed Ahmad.

Kohta alkaa kädet kramppaamaan kaikesta kirjoittamisesta, mutta vielä tähän loppuun muutamia juttuja, joita tuli koettua Etiopiassa sekä kotimatkalla Lilongwesta Zombaan:

- Kaksi päivää kestäneen reggae- musiikkifestivaalit Addis Ababan kylmässä yössä (lämpötila on öisin ehkä vain +5 astetta, hrrr). Iltaan kuului Carlsbergiä ja tanssimista, naurua, uusia tuttavuuksia, mielenkiintoisia keskusteluja, puremajälki otsassa (kiitos erään etelä- afrikkalaisen henkilön, joka oli ehkä liiankin innoissaan festivaaleista), illallisen syöminen perinteisessä etiopialaisravintolassa <3

- Yllytyshullut ja pelkokerroin kastiin meneviä juttuja eli söin ensimmäistä kertaa elämässäni ÖTÖKÄN! Tarkemmin ottaen kuolleen, siis hyvin grillatun keskikokoisen lentävän muurahaisen (tuttavallisemmin suomalaisille ”hevosmuurahaisen”) eli ngumpin (chichewan kielessä). Niin siis me suomi- vaihtarit oltiin matkalla Lilongwesta kohti Zombaa kera meidän malawilaisten opiskelutovereiden ja opettajamme. Siinä sitten matkan varrella meidän ope kysyi, että olemmeko maistaneet ngumpeja koskaan. Oletimme niiden olevan jotain marjoja tai hedelmiä ja sanoimme, ettemme olleet varmoja olimmeko koskaan maistaneet niitä. Siinä sitten matkan varrella pysähdyimme erään tienvarrella seisoneen tytön luoksen, jolla oli kädessään olevassa saavissa kasoittain savustettuja ngumpeja. Siinä sitten tuli kädet täristen ja itkua pidätellen heitettyä naamaan kaksi ngumpia. Ai että, voin vieläkin tuntea kuinka hevosmuurahaisen sisälmysmössöt ja silmämunat narskuvat hampaideni välissä, hrrr…mutta hei, voitin yhden pahimmista peloistani, koskin ja SÖIN ällöttävän ötökän, joten respektiä kiitos!

- Nähtiin myös Lilongwesta lähdettäessä se plantaasi tai maa-alue johon maailmankuuluisan pop- artisti Madonnan oli tarkoitus rakennuttaa koulu vähävaraisten perheiden lapsille. Kyseinen hanke kuitenkin kaatui vuosia sitten, osa syynä olivat hankkeen kanssa yhteistyössä olleet kehitysyhteistyöjärjestöjen johtohenkilöt, jotka toimivat ”välistä vetäjinä” kyseisessä jutussa. Ajaessamme alueen ohi näin kuinka maahan oli luotu betonista vain perustukset koululle, jota tuskin koskaan tulee olemaan sillä paikalla..oli kyllä ihan kiva nähdä käytännössä tuo kyseinen paikka, olin aiemmin lukenut ja seurannut Madonnan hanketta vain Suomesta käsin lehtien ja television välityksellä.

Whuu, nyt kuitenkin paluu takaisin arkiseen aherrukseen Zombassa, koulujuttuja on vielä paljon tiedossa ennen joulua eli toisin sanoen ainakin pari yli viiden sivun mittaista esseetä. En revi kuitenkaan kaikkia hiuksia päästäni tai jyrsi kynsiäni olemattomiin, muistan myös rentoutua ja pitää hauskaa. Tänä iltana on luvassa tanssimista ja hyvää musiikkia Zombassa, joten sitä odotellessa.

Viikonloppuja!