Joulun ja uuden vuoden viettoon Malawissa

Mistä huomaa sen, että Chancellor Collegen oppilaat ovat jo aikeissa siirtyä joululoman viettoon? No, tietenkin siitä, että pistetään pystyyn taas kerran pienimuotoinen lakko ja mielenosoitus siihen kaupanpäälle. Niin siis näin sai alkunsa viimeinen viikko Chancellor Collegessa ennen joululomaa, tarkemmin ottaen 18.12. Oltiin kävelemässä aamusta luennolle ja kuultiin noin puolen kilometrin päästä kampukselta jotain huutoa sekä mellakkaääniä (omat korvat osaa jo tunnistaa nuo äänet jo aiemman lakon perusteella, joka tapahtui lokakuussa josta siis kerroinkin silloin tänne blogiin). Sitten nähtiin kampusalueen ”sisäänkäynnin” vieressä rikottuja peltitynnyreitä ja tuhkaksi palanut tuoli. Kampuksella sitten taas isohko opiskelijajoukko marssi pitkin käytäviä samalla meluten ja huutaen jotain iskulauseita. Ilmeisesti lakon syynä oli taas jokin juttu, joka liittyi lukukausimaksuihin yms. Näin siis ainakin kuulimme eräältä malawilaiselta opiskelijakaveriltamme, joka ei tosin itse osallistunut lakkoon. Luentoja ei siis ollut tuona päivänä ollenkaan, mutta saimmepahan kulutettua tehokasta työaikaa tekemällä kämpillämme yli viiden sivun esseitä. Aiheena olivat ”Sairauksien ja onnettomuuksien syyt Afrikan yhteiskunnissa” sekä ”Sukupuolisen sosialisaation ilmeneminen omassa kulttuurissa”. Tykkäsin itse todella paljon kyseisistä aiheista, koska ne antoivat paljon pohdittavia ja kyseenalaistettavia asioita molemmista kulttuureista. Nyt kuitenkin suurin urakka esseiden osalta on takanapäin, seuraavat kouluhommat jatkuvatkin sitten tammikuun alussa. Siirryn tyytyväisenä ja innolla joululoman viettoon, meillä on ainakin yli kymmenen päivän loma tiedossa, joten aivot saavat levätä kunnolla kaiken työn jälkeen.

Pahinta koti- ikävää en ole vielä kokenut, mitä nyt hieman haikeana muistellut joulun aikaa Suomessa, joka on täällä todellakin erilainen. Tietysti joulun lähestymisen Malawissa huomaa esim. mennessään ostoksille Shopriteen jossa muovinen joulukuusi kököttää kaupan kassan sivussa ja sen vieressä heiluu muovinen tonttu- ukko, joka hoilaa jotain tyypillistä joululaulun sävelmää monotonisella äänellään. Joulun materialistinen olemus ”joulukrääsän” myyntiennätyksineen on levinnyt kaikkialle maailmassa, jopa Zomban kaltaiseen käpykylään. Me suomi- tytöt ollaan myös suunniteltu, että jos hankkisimme jotain joulukoristeita kämppäämme tai edes ostaisimme itsellemme tonttulakit ihan vain joulufiiliksen luomisen kannalta. En osaa vielä sanoa, että mitä malawilaiseen joulupöytään kuuluu tai millainen kaava joulu- aaton vietossa on, mutta eiköhän se selviä kohta puoliin. Tosin joulukoriste- idea ei sitten ottanut tuulta alleen, koska afrikkalainen joulu ei sisällä pelkästään muovista ja materialistista ajattelutapaa joulun hengestä. Olen kuullut paikallisilta, että afrikkalaisessa joulussa nimenomaan uskonto on läsnä vahvasti niin kuin joka päiväisessä elämässä tällä mantereella. Ihmiset rukoilevat ja käyvät kirkossa samaan tapaan kuin joka sunnuntai, mutta joulun aikaan monella malawilaisella on eräs perinteinen juttu, joka liittyy Malawi- järveen. Useimmat paikallisista viettävät joulun ajan ja uuden vuoden nimenomaan taianomaisen kauniin Malawi- järven maisemissa. Ihmiset vuokraavat mökkejä sieltä sekä useimmiten kaikki hotellit on buukattuna täyteen tuohon aikaan vuodesta, koska se on myös turistisesongin kiireisin aika. Useimmat Malawin kaupungit hiljenevät tähän aikaan vuodesta, koska paikalliset lähtevät kaupungin vilskettä pakoon järvelle. Kuulin tämän jutun siis eräältä Blantyressa asuvalta afrikkalaiselta, joka on itsekin menossa perinteitä kunnioittaen järvelle joulun ja uuden vuoden ajaksi. Noh, tietysti voidaan nyt miettiä, että millaistahan se meno sitten siellä järvellä on joulun ja uuden vuoden aikaan..nimittäin ihmiset osaavat täälläkin riehua ja rähinöidä kännissä, joten suomalaiset eivät ole ainoaa juoppo- maineen ansainnutta kansaa. Niin siis kyllähän toki alkoholi kuuluu malawilaisten elämään ja myös jouluun, ikävä kyllä. Tietysti Malawi- järvessä ja uskonnollisuudessa on tietty ristiriita, kun toiset lähtevät järvelle bilettämään ja toiset taas rukoilevat senkin edestä? Toisaalta uskonnollisuushan on jokaisen henkilökohtainen juttu ja jokainen voi viettää joulunsa niin kuin haluaa. Molemmat tavat ovat varmasti ihan ok juttu, jos itse tuntee sen miten joulun aikaan haluaa suhtautua.  Asiasta viidenteen, me suomi- tyttäret menemme myös siis viettämään joulua ja uutta vuotta Malawi- järven maisemiin. Tiedossa on siis toivottavasti hauska, hyvin erilainen sekä ikimuistoinen joulu ja uusivuosi. Kerron siitä sitten enemmän tammikuussa mikäli olen selvinnyt järveltä takaisin täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Lupaan olla kiltisti, mutta en tee mitään muita lupauksia uudelle vuodelle, koska ne eivät kumminkaan kestä kuin yhden päivän.

 Niin ja tänä vuonna en vietä joulu tosiaankaan lumivalkeissa maisemissa, nimittäin sadekausi on parhaillaan käynnissä täällä Malawin päässä. Tähän mennessä on satanut vettä yhtäjaksoisesti jo yli viikon ja tuntuu, että esim. pyykit eivät kuivu millään edes sisätiloissa mikä on ymmärrettävää ilman kosteustasosta johtuen. Me suomi- tytöt saatiin myös niskaamme kunnon vesisade eräänä päivänä tällä viikolla, kun olimme menossa kämpiltämme keskustaan. Siinä sitten täysin litimärissä vaatteissa, kengät kurassa ja kouluvihkot repussa kastuneina astelimme nettikahvilaan naurelevien ilmeiden saattelemana. Sadekausi on ihan jees pitkän ja kuivan talvikauden jälkeen Malawissa, kunhan ei vain vilustuta itseään..

Hyvää joulua ja hauskaa Uutta Vuotta täältä Malawin lämmöstä sinne koto- Suomeen, toivottavasti joulupukki tuo paljon lahjoja ja muistakaa, että Uusivuosi tuo tullessaan uudet kujeet; )

Joulun tunnelmaan kasari hengessa Whamin saattelemana:)

 

Etiopia & Addis Ababa

                                                 Yleiskuvaa Addis Ababasta.

Upea ja opettavainen matka Etiopian Addis Ababassa on nyt takana päin. Täytyy sanoa, että viikko Addis Ababassa oli yksi elämäni parhaimmista, kaikki uudet ihmiset ja kokemukset tulevat pysymään muistoissani ikuisesti. Senpä vuoksi omistan tämän ”erikoispostauksen” tarinalleni ensin Zombasta Lilongween ja Lilongwesta Kongon kautta Addis Ababaan. Parempi olla valmiina sillä tekstiä tulee olemaan hyvin paljon kaikkineen kommelluksineen ja kuvineen, let’s go!

Niin kuin jo aiemmassa blogipäivityksessä kerroinkin, että me suomi- tytöt otettiin varaslähtö Zombasta Lilongween, jossa vietettiin sellaiset neljä vauhdikasta päivää. Matkaan lähdettiin Zomban hyeena- aitauksesta eli bussiasemalta perjantaina 30.11. Matkasimme Lilongween isolla bussilla, koska kyseinen matka olisi ollut yhtä tuskaa ahtaassa minibussissa, matka Zombasta Lilongween kestää kuitenkin ainakin 5-6 tuntia autolla. Niin ja bussihan pysähtelee aina viidentoista minuutin välein ottamaan ja jättämään matkustajia kyydistä. Sillä kertaa mukana taisi matkata taas kerran eläviä kanoja sekä suolasäkkejä kaikkien yli 60 matkustajan lisäksi. Bussimatka Zombasta Lilongween sujui kuitenkin yllättävän kivasti, bussissa tunnelmaa kevensi ihana reggae- musiikki ja onneksi oli eväitä mukana, jottei nyt ihan pyörtymisen partaalla oltu. Oli myös mahtavaa ihailla upeita maisemia bussin tahmaisista ikkunoista, siis tarkoitan maisemien olleen oikeasti upeita ikkunoiden tahraisuudesta huolimatta. Ohitimme myös yhden Malawin korkeimmista vuorista nimeltään Chirobwe- vuori, jolla on korkeutta 2023 metriä. Matkalla Zombasta kohti Lilongwea voi myös laittaa merkille sen miten maisema ja maaperä tosiaan muuttuvat aika radikaalisti. Eteläisemässä Malawissa maaperä on alavampaa ja tietysti hedelmällisempää, kun taas hieman pohjoisempaan mentäessä maisema muuttuu enemmänkin vuoristoisemmaksi. Zomban ja Lilongwen varrella sijaitsee Dedza- niminen pikkukaupunki tai oikeastaan kylä, jossa kasvaa havupuita ja itse asiassa kyseinen kaupunki sijaitsee vuoren juurella. Dedza on myös siitä erikoinen, että se sijaitsee aikatavalla Malawin ja Mosambikin rajakohdassa, yksinkertaisesti lähdettäessä Dedzasta kohti etelää pääse Mosambikin puolelle hyvinkin nopeasti. Nimittäin osa Dedzan kaupungin rakennuksista on nimetty portugalin kielellä (portugalin kieli on siis yksi Mosambikin virallisista kielistä siirtomaa-vallan ajalta ellei joku sitä tiedä) ja kyseiset rakennukset sijaitsevat tavallaan ”rajan toisella puolen” eli ne kuuluvat periaatteessa Mosambikin valtiolle. Kuitenkin ihmiset, jotka asuvat tai työskentelevät kyseisissä rakennuksissa ovat malawilaisia ja he esim. ovat virallisesti malawilaisia ja käyttävät Malawin valtion etuuksia. Kuitenkin he työskentelevät tai asuvat Mosambikin puolella mikä on sinällään aika erikoista. Maailmassa riittää siis paljon erikoisia juttuja, tämä tapaus on ainakin yksi niistä tuhansista. Loppujen lopuksi matka Lilongween sujui hyvin ja pääsimme turvallisesti perille saakka. Tosin Lilongwen omat ”suharit” hyökkäsivät heti kimppuumme saapuessamme bussiasemalle, mutta kyseisten tyyppien hyökkäyksiin on ehtinyt jo tottua tässä parin kuukauden aikana. Jouduimme myös ensimmäisen yöpymisen jälkeen vaihtamaan toisesta lodgesta toiseen, koska ensimmäinen paikka ei osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi kahdelle valkoihoiselle naiselle (kyseisessä lodgessa yöpyi enimmäkseen keski- ikäisiä kaljamahaisia miehiä, paikan vessa ja suihku olivat aivan järkyttäviä, sängyn patjan alta löytyi eräs pikkuyllätys jne.)

Neljä päivään Malawin pääkaupungissa Lilongwessa mahtui mm. ostoksia, taidetta, musiikkia, hyvää ruokaa, tanssimista, kävelemistä jalat rakoilla, turhautumista, etsimistä, pankkiautomaattien kanssa sähläämistä, uusia kavereita, mukava taksikuski jne. Itse asiassa mukavaan taksikuskiin voidaan liittää myös sana: korruptoitunut virkavalta. Antakaahan kun hieman valaisen asiaa, olimme siis viettämässä lauantai- iltaa kaupungilla ja tietysti siirryimme aina paikasta A paikkaan B taksia käyttäen, ihan oman turvallisuuden vuoksi. Taksikuskimme tuli hakemaan meidät majapaikastamme alkuillasta ja lähdimme köröttelemään kohti erästä illanvietto paikkaa, joka sijaitsi n. 5 km päässä majapaikastamme. Jonkin matkaa ajettuamme Lilongwen keskustassa saimme vastaamme poliisit, jotka siis ilmeisesti pitivät ratsiaa tienvarressa autoilijoille. Taksikuskimme oli täysin selvin päin ja ajoi ihan rajoitusten mukaisesti, mutta silti poliisi- setä pysäytettyään meidät käski ajamaan tiensivuun sekä näyttämään henkilöllisyyspaperit. Niin siis poliisi- setä käski myös meidän matkustajia näyttämään henkkareitamme, mutta eihän meillä tietenkään juuri silloin ollut mukana niitä (Malawissa ei yleisesti kysytä missään esim. baarissa henkkareita). Poliisi- setä käski meidät suomi- tytöt nousemaan ylös autosta ja alkoi tivaamaan meiltä vastauksia kysymyksiinsä. Taksikuskimme oli aikaisemmin (siis ennen kuin poliisit pysäyttivät meidät) sanonut meille, että jos joku kysyy jotain taksista niin meidän tulisi valehdella, että taksikuski oli vain ystävämme, ei siis virallinen taksikuski? En tiedä kuvittelenko, mutta aika monimutkaista ja kieroa peliä. Ai niin, taksikuski käski meidän sanoa sillä tavoin poliiseille, koska silloin hän saisi pitää ajolupansa emmekä me joutuisi pulittamaan rahaa virkavallalle (poliisit siis yrittävät täälläpäin nyhtää rahaa kaikin keinoin valkoihoisilta, keksivät vaikka valheita laittoman taksin käytöstä). Korruption kukat siis kukkivat tässäkin tapauksessa.

                                               Minibussi- suhareiden kokoontuminen Addis Ababassa.

                                              Addis Ababan arkkitehtuuria auringonloisteessa.

Huh, nyt siis siirrytään Lilongwesta huikeaan Etiopian pääkaupunkiin eli Addis Ababaan. Haluaisin myös mainita tässä yhteydessä yhden aika hauskan huomion Lilongwen Kamuzun kansainvälisestä lentokentästä. Sanotaanko, että kyseisellä lentokentällä on ainakin hieno nimi, mutta se kätkee taaksensa jotain täysin muuta kuin mitä voisi olettaa. Ensinnäkin, en tiedä missä päin muualla maailmaa lentokentällä sijaitsevista aikataulu- screeneiltä näkyy jalkapallomatsi vaikka siellä nimenomaan pitäisi näkyä lentojen lähtö- ja saapumisajat?! En ihmettele miksi lentomme kohti Addis Ababaa oli muutenkin myöhässä reilusti yli tunnin, jossain asioissa olisi todellakin parantamisen varaa kyseisellä lentokentällä. Kaikesta huolimatta lentomatka sujui Lilongwesta Addis Ababaan hyvin, tosin meillä oli tekninen välilasku Kongossa, joka ainakin pisti hieman huolestuttamaan. Nou hätä, saimme kuitenkin istua Kongon välilaskun ajan turvallisesti lentokoneessa ja vain ihailla ikkunasta Kongon maaperää. Tosin taisi siellä puskissa lentokentän läheisyydessä näkyä kyykkivän barettipäisiä sotilaita rynnäkkökivääreineen..

                                                                    Kongon maaperalla.

Sitten siirryn hieman kertomaan itse matkamme kohteesta eli Etiopiasta ja sen pääkaupungista Addis Ababasta. Itsessään Etiopia on yksi maailman erikoisimmista valtioista, uskokaa tai älkää. Sain kuulla eräältä Addis Ababassa tällä hetkellä oleskelevalta suomalaisystävältäni, että ajanlasku Etiopiassa on täysin erilainen kuin muualla maailmassa. Etiopialaiset elävät ajanlaskussa n. 6 vuotta jäljessä eli tällä hetkellä Etiopiassa on menossa vuosi 2006. Tosi outoa, mutta täysin totta. Aikakäsitykseen kuuluu myös kellon ajan erilaisuus, toisin sanoen etiopialaiset elävät ajassa jäljessä. Etiopiassa ajatellaan kellonajat eri tavalla kuin muualla maailmassa esim. jos sovit tapaamisen etiopialaisen kanssa kello yhdeltä päivällä niin tapaamisen tarkoitetaan tapahtuvan kello seitsemältä illalla. Sanotaanko,  että eläminen etiopialaisessa kulttuurissa voi olla hyvinkin hankalaa ensiksi, mutta aikakäsitykseen tottuu yllättävän nopeasti. Ihan hauska ajatella siirtyvän ”ajassa taaksepäin”eli jees ajatella olevansa taas 15- kesäinen teini edes hetken.Muita juttuja, jotka kuuluvat etiopialaiseen elämään ovat mm. injera (=muurinpohjalätyn näköinen lettu, joka maistuu ihan hapankorpulta) ja kahviseremonia. Injeraa tuli syötyä enemmän kuin tarpeeksi viikon aikana sekä osallistuttua yhteen kahviseremoniaan slummissa mikä oli sinällään koskettava tapahtuma, kerron siitä kohta enemmän.

                                                    Todiste NSS- kurssille osallistumisesta, hah!

                                                             Lapset Kebenan slummissa.

                                                Condominium rakennus. (Kuva:Manasseh Mukhongo)

                                  Alla olevassa videossa jotain yleiskuvaa Etiopian slummeista (otin youtubesta)

Pääasiallinen tarkoitus Etiopian matkallamme oli siis North-South-South- vaihto-ohjelman järjestämä intensiivi- kurssi urbaaniin köyhyyteen ja slummeihin liittyen. Kyseinen kurssi oli mitä mielenkiintoisin ja hyödyllisin tulevaisuutta ajatellen. Kyseinen kurssi sisälsi paljon asiatietoa erilaisiin tutkimusmetodeihin liittyen, urbaaniin köyhyyteen pureutumiseen, kehittämismahdollisuuksiin ja arkkitehtuuristen rakenteiden tarkastelemiseen Addis Ababan alueella. NSS- ohjelman intensiivi- kurssi sisälsi nimensä mukaisesti todellakin tiukan aikataulun luentoineen, ryhmätöineen sekä kenttätöineen. Mielestäni kenttätyöt olivat se kaikkein odotetuin ja mielenkiintoisin osa- alue koko kurssi tarjonnassa. Meidät oltiin siis jaettu jo kurssin alussa pienryhmiin (5-6 henkilöä) ja samoissa ryhmissä lähdettiin myös työskentelemään kentälle eli slummeihin ja condominiumeihin(anteeksi, en tiedä suomalaista vastinetta tuolle sanalle tai en ainakaan ole varma mikä se on, condominiumit ovat kuitenkin kerrostalon tapaisia rakennuksia joihin ihmiset slummeista ovat siirtymässä asumaan). Tehtävänämme oli siis haastatella slummeissa asuvia ihmisiä ja kartoittaa heidän asumisolojaan sekä edesauttaa niiden kehittämistä. Meidän ryhmämme kierteli pääosin slummialuetta nimeltään Kebena, joka sijaitsee Addis Ababan laitamilla. Haastateltavamme olivat pääosin perheitä, jotka asuivat vaatimattomissa oloissa slummialueella. Eräs haastateltavistamme oli keski- ikäinen etiopialaisnainen, joka asui tyyliin metri kertaa metri kokoisessa asunnossa kahden tyttärensä sekä aviomiehensä kanssa. Vierailimme kyseisen naisen luona ja suoraan sanoen alkoi todellakin itkettämään, kun ajatteli sitä miten yksi perhe pystyi asumaan sellaisessa tilassa. Kyseinen nainen purskahti myös itkuun kesken haastattelun, koska hän oli suruissaan siitä ettei perheen varat riittäneet tyttöjen koulunkäyntiin. Nainen myös kertoi kyyneleet silmissä siitä miten naisen asema ja rooli etiopialaisessa yhteiskunnassa on hyvin hankala eikä elämä ole todellakaan helppoa. Itsellänikin tuli kyyneleet silmiin, kun katsoin itkevää naista, teki hyvin pahaa ajatella esim. hänen tyttäriensä tulevaisuutta, toinen tytöistä oli 12 – vuotias ja nuorempi vasta 6- vuotias. En kuitenkaan tutkijan roolissa halunnut näyttää liikaa tunteitani vaikka olisin halunnutkin. Meidän ryhmä sai kokea myös jotain hyvin etiopialaiseen kulttuuriin kuuluvia juttuja kyseisen haastateltavamme kotona. Perheen äiti valmisti meille kahvia sekä tarjosi injeraa chilijauheen kera. Etiopiassa kahvin juontiin kuuluu siis kahviseremonia, joka on oleellinen osa kyseisen maan kulttuuria. Yleensä kahviseremoniassa kahvikupit asetellaan pienen pöydän päälle johon siis kupit on aseteltu sievästi riviin (yksi hassu juttu, etiopian kielessän eli ahmran (en ole varma oikeinkirjoituksesta) kielessä sana ”sini” tarkoittaa kahviseremoniassa käytettävää kuppia). Pöydän alle on sen sijaan levitelty ruohonkorsia, joiden ilmeisesti uskotaan olevan pyhiä tai siis ne tuovat pyhän olemuksen kahviseremoniaan, mikäli olen oikein ymmärtänyt..Niin ja Etiopiassa kahvi juodaan mustana ja monen sokerilusikallisen kera. Kastamisina eli kahvileipänä syödään oletettavasti injeraa eli sitä muurinpohjaletun kaltaista juttua, joka on maultaan happama (hankala kuvailla tarkasti, jokaisen täytyy itse kokea se makuelämys).

                                                    Matkalla Addis Ababassa sijaitseville vuorille.

                                              Injera chilijauheen kera. (Kuva: Manasseh Mukhongo)

                                     Valmistelut kahviseremoniaa varten. (Kuva:Manasseh Mukhongo)

                                                       Konserttilippu reggae- festivaaleille.

                                                    Festariyleisoa sankoin joukoin.

                                 Yksi illan paaesiintyjista, Mohamed Ahmad.

Kohta alkaa kädet kramppaamaan kaikesta kirjoittamisesta, mutta vielä tähän loppuun muutamia juttuja, joita tuli koettua Etiopiassa sekä kotimatkalla Lilongwesta Zombaan:

- Kaksi päivää kestäneen reggae- musiikkifestivaalit Addis Ababan kylmässä yössä (lämpötila on öisin ehkä vain +5 astetta, hrrr). Iltaan kuului Carlsbergiä ja tanssimista, naurua, uusia tuttavuuksia, mielenkiintoisia keskusteluja, puremajälki otsassa (kiitos erään etelä- afrikkalaisen henkilön, joka oli ehkä liiankin innoissaan festivaaleista), illallisen syöminen perinteisessä etiopialaisravintolassa <3

- Yllytyshullut ja pelkokerroin kastiin meneviä juttuja eli söin ensimmäistä kertaa elämässäni ÖTÖKÄN! Tarkemmin ottaen kuolleen, siis hyvin grillatun keskikokoisen lentävän muurahaisen (tuttavallisemmin suomalaisille ”hevosmuurahaisen”) eli ngumpin (chichewan kielessä). Niin siis me suomi- vaihtarit oltiin matkalla Lilongwesta kohti Zombaa kera meidän malawilaisten opiskelutovereiden ja opettajamme. Siinä sitten matkan varrella meidän ope kysyi, että olemmeko maistaneet ngumpeja koskaan. Oletimme niiden olevan jotain marjoja tai hedelmiä ja sanoimme, ettemme olleet varmoja olimmeko koskaan maistaneet niitä. Siinä sitten matkan varrella pysähdyimme erään tienvarrella seisoneen tytön luoksen, jolla oli kädessään olevassa saavissa kasoittain savustettuja ngumpeja. Siinä sitten tuli kädet täristen ja itkua pidätellen heitettyä naamaan kaksi ngumpia. Ai että, voin vieläkin tuntea kuinka hevosmuurahaisen sisälmysmössöt ja silmämunat narskuvat hampaideni välissä, hrrr…mutta hei, voitin yhden pahimmista peloistani, koskin ja SÖIN ällöttävän ötökän, joten respektiä kiitos!

- Nähtiin myös Lilongwesta lähdettäessä se plantaasi tai maa-alue johon maailmankuuluisan pop- artisti Madonnan oli tarkoitus rakennuttaa koulu vähävaraisten perheiden lapsille. Kyseinen hanke kuitenkin kaatui vuosia sitten, osa syynä olivat hankkeen kanssa yhteistyössä olleet kehitysyhteistyöjärjestöjen johtohenkilöt, jotka toimivat ”välistä vetäjinä” kyseisessä jutussa. Ajaessamme alueen ohi näin kuinka maahan oli luotu betonista vain perustukset koululle, jota tuskin koskaan tulee olemaan sillä paikalla..oli kyllä ihan kiva nähdä käytännössä tuo kyseinen paikka, olin aiemmin lukenut ja seurannut Madonnan hanketta vain Suomesta käsin lehtien ja television välityksellä.

Whuu, nyt kuitenkin paluu takaisin arkiseen aherrukseen Zombassa, koulujuttuja on vielä paljon tiedossa ennen joulua eli toisin sanoen ainakin pari yli viiden sivun mittaista esseetä. En revi kuitenkaan kaikkia hiuksia päästäni tai jyrsi kynsiäni olemattomiin, muistan myös rentoutua ja pitää hauskaa. Tänä iltana on luvassa tanssimista ja hyvää musiikkia Zombassa, joten sitä odotellessa.

Viikonloppuja!

Elämää se vain on

Ihan aluksi haluan tiedottaa juttuja opiskeluihin liittyen, koska tämähän on nimenomaan vaihto- blogi (joskus melkein ihan unohdan sen, anteeksi). Kaikki tehtävät ja ikuisuuksia kestäneet esseet on saatu päätöksen ainakin joltain osin, vielä pitää ennen joululomaa kirjoitella ainakin kolme kappaletta esseitä. Töitä on todellakin tehty enemmän kuin tarpeeksi ja aivotyöskentely on ollut huipussaan. Välillä tuli jo pieni paniikki päälle kun vaikutti siltä, että kaikki opiskelujutut kasaantuvat yhtä aikaa päällekkäin. Nyt kuitenkin fiilikset ovat luottavaiset kaiken suhteen, jännityksellä vain odotellaan opettajien arvosteluita esseistä. Itse asiassa täällä arvostelut annetaan pisteinä tyyliin 10- 100. Sanotaanko, että esim. 50 pistettä on ilmeisesti 6-7 tasoa numerollisesti, kun taas 90-100 on sitä 9-10 luokkaa. En nyt halua alkaa kertomaan omia tuloksiani, mutta voin sanoa olleeni suhteellisen tyytyväinen arvosteluun. Kaikki kurssikokeet tulevat olemaan tämän lukukauden lopussa eli toisin sanoen helmikuun alussa. En ole vielä varma onko meillä kokeita ennen ”lukulomaa”, joka on siis niin kuin Suomen lukioissa koeviikolla tai ennen ylioppilaskirjoituksia. Itseäni kuitenkin hieman pelottaa kurssikokeet, koska aiheet kokeissa tulevat olemaan oletettavasti aika laajoja kun olemme käsitelleet luennoilla paljon erilaisia aiheita. Pitää vain yrittää muodostaa tietynlainen kokonaiskuva jokaisen kurssin sisällöstä, jotta osaa hahmottaa sen mikä on pääpointti.

Mainokset opiskeluihin liittyen ovat hyvin yleinen näky Malawin eri kaupungeissa. Koulutusta arvostetaan yhä etenevissä määrin kehitysmaissa, yllä oleva kuva Zomban keskustasta.

Jatkan vielä tässä päivityksessä pohtimista liittyen naisten asemaan ja rooliin malawilaisessa yhteiskunnassa. Niin kuin jo aiemmin mainitsinkin, että naisten asema on yhteiskunnallisesti kehittynyt parempaan suuntaan Malawissa, pääosin naispresidentin valtaan nousun vuoksi. Naiset ovat yhteiskunnallisella tasolla nousseet yhä etenevissä määrin samalle tasolle kuin miehet, mutta sanotaanko matkaa vielä olevan jäljellä. Tarkoitan tällä sitä, että olen itse henkilökohtaisesti sekä sivusta seuraamalla huomannut, että malawilaisessa yhteiskunnassa nainen on edelleen miestä alemmalla tasolla joka suhteessa. Tietenkin tämä on aika erikoista minulle, koska Suomessahan naisten ja miesten välinen suhde työelämässä ja yhteiskunnan kaikilla osilla on hyvinkin tasa-arvoinen. En halua yleistää mitään, mutta Malawissa nainen on edelleenkin siellä  ”nyrkin ja hellan välissä”. Malawissa naisen oletetaan edelleenkin olevan se ”kodinhengetär”, joka valmistaa ruoan perheelle, pesee pyykit, siivoa kodin ja pitää aviomiehen kaikin puolin tyytyväisenä. Malawilaisen naisen odotetaan olevan joustava ja miehensä mielipiteisiin mukautuva persoona, joka tietää oman roolinsa parisuhteessa sekä sen mitä hänen oletetaan toimivan. Vaikka puhunkin tässä koko ajan käsitteenä ”malawilaisesta naisesta” , niin voin sanoa saman asian koskevan myös länsimaalaista naista tai minkä maalaista naispuoleista henkilöä tahansa. Hyvänä esimerkkinä voisin mainita erään tapauksen feminismiä ja sukupuolirooleja käsittelevältä luennolta. Luennon alussa opettaja antoi meille oppilaille tehtävän, jossa meidän piti luetella adjektiiveja naisen ja miehen rooleihin liittyen malawilaisessa yhteiskunnassa. Naisiin kohdistuvia adjektiiveja olivat esim. naisen täytyy olla kaunis, joustava mielipiteissään, ymmärtävä aviomiestään kohtaan, pukeutua siveellisesti , olla hyvä tekemään ruokaa,  (nainen ei saa katsoa suoraan silmiin appiukkoaan Malawissa?) jne. Miehiin liitettäviä adjektiiveja taas olivat esim. miehen täytyy olla rohkea, voimakas, älykäs, aggressiivinen, itsenäinen, komea, pitää huolta perheestään jne. Kaikin puolin listat adjektiiveista sekä naisten että miesten osalta olivat hyvinkin stereotypioita sisältäviä, mutta  myös ristiriitaisia. Ensinnäkin kyseisellä luennolla monet malawilaiset tytöt sanoivat nimenomaan asioita liittyen esim. siihen, että naisen oletetaan Malawissa pukeutuvan säännösten mukaisesti hameeseen sekä olevan myötäilevä aviomiehensä mielipiteitä kohtaan. Pojat taas kertoivat, että miehen oletetaan tuovan elanto perheelle, mutta toisaalta miehelle suodaan vapauksia esim. hauskanpitoon, baarissa notkumiseen  miespuoleisten kavereidensa kanssa ym. Tietysti naisen oletetaan pysyvän kiltisti kotona odottamassa miestään tai sitten hänen pitää yksinkertaisesti kysyä lupa mieheltään ulos menemiseen. Malawilaisessa kulttuurissa miehet osaavat olla hyvinkin mustasukkaisia naisensa puolesta ja useasti se ilmenee lapsellisena käytöksenä, joka on höystetty temperamenttisella luonteella, soppa on siis valmis.

Yhteenvetona voisin sanoa, että nainen on siis vain suoraan sanottuna esine, jolla mies voi leikkiä. En halua kuulostaa liian hyper-feministiseltä persoonalta, mutta itsenäisenä nuorena naisena en todellakaan alistu parisuhteessa orjaksi tai leikkikaluksi vasten tahtoani. Tietysti voidaan myös yleismaailmallisesti ajatella, että nainen on aina hierarkkisesti miehen alapuolella ja että miehellä on oikeus komennella sekä kontrolloida esim. aviovaimonsa elämää. Tällaisten huomioiden myötä on oppinut ymmärtämään sen, että miten hyvä asema naisella on suomalaisessa yhteiskunnassa, ei siis valittamista. Naisten oikeudet ja tasa-arvo miehiin verrattuna pelaa sangen hyvin. Pieni sisäinen feministini jatkaa tämän aiheen parissa ehkä taas kerran myöhemmässä vaiheessa, joten palopuheita naisten asemasta luvassa ja turha yrittää paeta hyvät lukijat.

Ajattelin myös omistaa hetken ihanien ystäviemme eli minibussi ”suhareiden” elämästä kertomiseen. Lupaan, että seuraava teksti tulee olemaan mielenkiintoista ja huvittavaa luettavaa, lupaan sen todellakin.. Ensinnäkin olen omien havaintojeni kautta tarkastellut minibussikuskien ja minibussien rahastajien elämää lähietäisyydeltä. Hyviä tarkkailupaikkoja ovat esim. Zomban hyeena- aitaus eli bussiasema keskustassa tai istuskelu minibussissa odottaen milloin bussi starttaa (ennätys on ollut yli kaksi tuntia, miettikääpä sitä) tai se, kun saavut valkoihoisena bussiaseman porteista sisään ja nälkäiset hyeenat ovat kimpussasi välittömästi. En tiedä miten tunnelmaa bussiasemalla esim. Zombassa ja Blantyressa tai missään muualla päin Malawia voisi edes oikein sanoin kuvailla. Sanotaanko, että meno bussiasemilla on kuin yhdistelmä pahimman luokan katuteatteria, taisteluareenaa ja lastentarha meininkiä. Monesti on tullut mietittyä seuratessa suhareiden touhuja, että kuinka lapsellisia aikuiset miehet voivatkaan olla (kaikki minibussi suharit ovat siis miehiä) kisaillessaan keskenään kuin pikkulapset, tapellessaan nyrkit heiluen asiakkaista, hakatessaan kämmenellä minibussin peltiin ja meluten täysillä kuin mölyapinat (se on siis ilmeisesti voiton huudon merkki, suharit tekevät sitä aina silloin, kun he saavat asiakkaan taivuteltua juuri tiettyyn minibussiin toisen minibussi yrittäjän jäädessä ruikuttamaan rannalle, kuskeilla on siis kova kilpailu keskenään mikä on ymmärrettävää Malawin elintasoon nähden). Ennen kuin bussi lähtee liikkeelle tulee sen olla täynnä asiakkaita, siis korostan sanaa TÄPÖTÄYSI sanan mukaisesti. Matkustajien tulee istua melkein sylikkäin tai muuten vain aivan litistyksissä toinen poski ikkunaan liimautuneena. Senpä vuoksi monesti bussiasemalla tulee odotettua melkein parikin tuntia ennen kuin pikkuinen minibussi saadaan täyteen jengiä. Rasittavaa istua hiostavan kuumassa bussissa, pylly liimautuneena hiestä penkkiin ja yrittäessä pitää oma käytös korrektina, kun suharit tulevat heittelemään jotain ihme kommentteja minibussin avoimista ikkunoista, kellepä muille kuin ”mazunguille”.  Samalla myös täytyy olla pokerinaamana, kun paikalliset katumyyjät tulevat tunkemaan tuotteitaan bussin ikkunoista sisään ja samalla tehden sitä ärsyttävää ”sss”- käärmeen suhinaa ,josta aiemmassa päivityksessä kerroinkin. Kaikesta huolimatta tykkään tai voisinko sanoa, että rakastan matkustamista minibussilla sen tunnelman vuoksi. Okei, vaikka aina on tietynlainen turhautuminen mielessä, kun tietää menevänsä bussiasemalle ja tietää miten siellä suhareiden toiminta on sekavaa sähläämistä. Kuitenkin tien päälle päästessä tunnelma muuttuu leppoisaksi, kiireettömäksi (tai no sellaista se on aina) ja malawilaisen rennoksi tavaksi taittaa matkaa. Minibussissa soi letkeän rytmikäs reggae tai rnb- musiikki, oikeastaan olen itse kuullut kaikki parhaimmat biisit täälläpäin nimenomaan minibussilla matkustaessani. Minibussilla matkustamisessa korostuu myös tietynlainen yhteisöllisyys, minibussin rahastajat ja muut matkustajat auttavat toisiaan esim. bussiin lastattavien matkatavaroiden kanssa sekä ihmisten auttamisessa bussin kyytiin. Minibussissa on oma ihana viehätyksensä ja tekee aina mieli  matkustaa sillä uudelleen, outo juttu. Annan kuitenkin arvostusta suhareille, heidän elämänsä ei ole todellakaan helppoa. Joskus on myös surullista ajatella, että suurin osa kyseisistä henkilöistä tulee viettämään koko elämänsä pyörien bussiasemilla ja minibusseissa. Tosin kyseiset henkilöt eivät välttämättä tiedä paremmasta elämästä mitään, koska eivät ole koskaan kokeneet sitä (niin  kuin moni muu hyvin köyhä ihminen täällä) ja he tyytyvät siihen mitä heille on annettu.

Eräs toinenkin huomio matkustamiseen, liikenteeseen ja ihmisiin liittyen on esim. yleinen rattijuoppous kaikkialla Malawissa. Tarkoitan siis sitä, että täällä on ihan okei jos hyppäät baari- illan päätteeksi lähes parin promillen humalassa auton rattiin ja kaasuttelet kotiin jos sinne saakka nyt pääset. On tullut monet kerrat todistettua miten selvästi humalassa oleva henkilö lähtee tosiaan ajamaan autoa ihan muina miehinä yleiselle tielle, jossa on myös muuta liikennettä ja tietysti jalankulkijoita. Ei siinä mitään, kunhan vain kykenee ajamaan suhteellisen suoraan eikä aja ojaan/ihmisten päälle/törmää toiseen autoon ym. niin se on sallittua, aika typerää tai suorastaan sairasta touhua? Ihmiset täällä harrastavat humalassa ajoa tietoisesti eikä poliisi puutu siihen oikeastaan mitenkään tai ehkä jos poliisi- setä tai- täti sattuu olemaan huonolla tuulella. Erään kerran olimme istuskelemassa iltaa yhdessä pubissa Blantyressa, kun eräs tukevassa humalassa oleva malawilaismies tuli luokseni ja löi autonsa avaimet kouraani sekä sanoi, että lähde sinä kuskiksi hänelle (ilmeisesti tyyppi oli jatkamassa iltaansa ja olisi halunnut siirtyä toiselle kierrokselle eri paikkaan). Annoin ystävällisesti avaimet takaisin kyseiselle henkilölle ja sanoin ytimekkäästi, että jos otan niin en aja, ymmärretty? Tuon kommentin jälkeen tyyppi katsoi minua oudosti ja huvittuneena sekä ihmetteli, että mikä humalassa ajamisessa on ongelma. Sehän on ihan yleistä täälläpäin, mihin aikaan päivästä tahansa kunhan poliisit eivät tule vastaan ja pysyy tiellä niin kaikki on ok. Niinpä niin, kuitenkin rattijuoppous on hyvin vakava asia eikä sen kanssa ole leikkimistä. Rattijuopon tekojen seurauksena on monesti jonkun toisen ihmisen vammautuminen tai kuolema, mutta niin kuin aiemmin jo olen sanonut niin ihmishenki on täällä halpa. Humalassa ajamistahan tapahtuu kaikkialla maailmassa, etenkin myös Suomessa jossa kuitenkin virkavalta puuttuu tehokkaasti rattijuoppouteen toisin kuin täällä.

Tittidii, nyt on sitten taas kerran syömiseen ja herkkuihin liittyvän jutun aika:) Tällä kertaa kerron hieman siitä miten Malawi ja suomalaisille tuttuakin tutumpi herkku nimeltään pulla sopivat loistavasti yhteen. Aivan ensiksi haluan kertoa siitä miten sain kipinän siihen, että päätin leipoa pullia itselleni ja ystävilleni Malawissa. Eräs afrikkalainen ystäväni siis ehdotti, että voisin kokata tai leipoa jotain suomalaisille tyypillistä ruokaa/leipomuksia, koska häntä kiinnosti tietää enemmän suomalaisten ruokailutottumuksista. Yleensä kyseinen henkilö tekee todella hyvää malawilaista ruokaa, kun olen vieraillut hänen luonaan. Niinpä päätin ystävällisesti ehdottaa, että voisin leipoa pullia, koska en keksinyt mitään tyypillistä suomalaista ruokaa, jota pystyisin tekemään Malawissa (en edes tiedä saisinko kaikkia tarvittavia juttuja täältä). Mielessäni kävi ensin karjalanpiirakat tai lohikeitto, mutta suunnitelmat kaatuivat siihen, etten oikeastaan osaa tehdä kyseisiä ruokia (niin ja ne raaka- aineet on hankalampi hankkia täältäpäin).  Idea pullan leivonnasta oli myös kaatua siihen etten meinannut löytää kaikkia tarvittavia raaka- aineita. Ensinnäkin esim. vehnäjauhojen löytäminen Zomban kaltaisesta pikkukylästä oli ongelmallista. Kävin monessa eri ruokakaupassa täällä (niitä on siis huikeat kolme vaihtoehtoa) ja löysin lähinnä kakkujauhoja, joita en siis voi käyttää pullan leivontaan. Löysin  kuitenkin lopulta vehnäjauhoja tai ainakin jotain sen kaltaisia jauhoja. Suola, sokeri, kanamunat, hiiva ja margariini oli helppo löytää Zombasta, koska kyseiset raaka- aineet ovat aika perusjuttuja ravintoon liittyen. Kaikkein ongelmallisimmat jutut löytää olivat leivinpaperi ja kardemumma. Okei, no siis löysin vihdoin ja viimein työlään etsinnän jälkeen leivinpaperia tai jotain sen tapaista Blantyren Chipiku store- nimisestä ruokakaupasta. En itse asiassa ollut varma, että onko kyseinen paperi ihan uunissa paistamista varten, mutta ainakin sen pakkauksessa luki ”mikroaaltouuni”. Tosin eihän pullia paisteta mikrossa, mutta järkevänä tyttönä ajattelin, että eiköhän se aja samaa asiaa ihan oikean uunin kanssa vai? Ei huolta, en onnistunut polttamaan kämppämme keittiötä, ,kyseinen paperi oli siis tarkoitettu myös uunissa paistamiseen. Niin siis kardemumma oli sitten se kaikkein työläin ja vaikein löydettävä Malawin rajojen sisäpuolelta. Zombassa myydään market placella mausteita, mutta ei tietenkään minun tuurillani kardemummaa. Päätin siis lähteä metsästämään kyseistä maustetta yli 50 km päästä Zombasta eli toisin sanoen Blantyren huudeilta. Olin siis saanut vinkkiä eräältä afrikkalaiselta tuttavaltani, että Blantyressa olisi monia maustekauppoja, joista saisi monipuolisesti kaikkia maailman mausteita. Hmm, niin kaikkia mausteita..me suomi- vaihtarit kierreltiin ympäri Blantyren keskustaa kokonainen päivä ja oltiin jo vähällä luovuttaa, koska mistään ei löytynyt kardemummaa. Sitten tapasimme erään paikallisen afrikkalaismiehen, joka lupasi saattaa meidät johonkin maustekauppaan keskustassa. Kyseinen tyyppi oli kuitenkin aika ”huuhaa”- veikkonen, koska hän häipyi  jonnekkin sillä välin kun me kävimme eräässä ruokakaupassa katsomassa mausteita. Yritimme kysellä eri vaihtoehtoja myös paikallisilta Blantyren market placella, mutta kukaan ei oikein osannut kertoa mistä saisi kardemummaa tai ylipäätään mausteita.

Monien tuntien jälkeen ajattelimme jo luovuttaa, koska olimme kävelleet koko päivän yli +30 asteen helteessä tuskastuneina, nälkäisinä ja ärsyyntyneinä. Sitten sattumalta huomasimme eräässä tienristeyksessä intialaisen maustekaupan (niin siis kyseisen putiikin yläpuolella luki kissan kokoisilla kirjaimilla ”Indian spice shop”, hyvä suomi-tytöt..) ja päätin mennä tarkistamaan mikäli hyvällä tuurilla sieltä löytyisi kardemummaa. Pystyin huokaisemaan helpotuksesta ja hyppimään ilosta, koska kyseisestä kaupasta tosiaan löytyi kardemummaa, vihdoin ja viimein! Intialainen mieshenkilö palveli minua hymyssä suin ja kyseli mitä mausteita olen etsimässä. Kerroin etsiväni kardemummaa ja myyjä lähti hakemaan sitä minulle hyllystä. Innostukseni kuitenkin muuttui hetkessä hämmennykseksi, koska myyjä toi eteeni pussin jossa tosiaan oli kardemummaa, mutta täysin eri muodossa mihin olen yleensä Suomessa tottunut. Sain siis pussillisen kynnen kokoisia kardemumman siemeniä. Sitten tietysti huolissani kyselin myyjältä, että miten muka voin käyttää siemeniä, koska tarvitsen kardemumman jauhetussa muodossa (niin kuin yleensä Suomessa, jossa kardemumma on niin kuin mustaa jauhetta). Myyjä katsoi minua aika oudosti ja tokaisi vain, että kuorit siemenet ja otat kardemumman muruset niiden sisältä sekä jauhat ne jauheeksi, yksinkertaista? Siinä sitten hölmönä vastasin, että asia ymmärretty, kyllä minä toimeliaana henkilönä nyt kardemumman siemenet osaan jauhaa jauheeksi, ainakin luulisin...lähdin loppujen lopuksi hyvillä mielin kyseisestä maustekaupasta ja onnellisesti haistelin ihanaa kardemumman tuoksua pussista, jossa siemenet olivat. Kaiken kaikkiaan pullien leipominen onnistui odotettua paremmin ja lopputulos oli hyvä. Tosin päänvaivaa teetti hieman kaatopaikkaa muistuttava keittiö kämpässämme (kiitos kämppisten, jotka eivät kauheana siisteyttä harrasta) ja uuni, jonka luukku on rikki (toisin sanoen, uunin luukkua piti pidellä kiinni koko pullan paistamisprosessin ajan eli kolmisen tuntia. Niin pullien paistamiseen meni tosiaan hyvin paljon aikaa, koska siinä välissä ehti olla muutama sähkökatkos mitkä ovat hyvin joka päiväisiä Malawissa päin). Syödessä itse leipomia pullia tuli ihan kyynel silmäpuoleen kun muisteli kotona leivottua pullaa. Ihanat voipullat, korvapuustit, pullapitkot..<3 Malawilainen ystäväni tykkäsi myös tästä suomalaisesta herkusta, tarjosin myös muutaman pullan asuintalomme pihalla istuskeleville naisvartijoille. He söivät pullia mielellään ja sanoivat niiden olevan hyviä, joten tyytyväisempi en voisi olla. Pullat ovat siis tulleet jäädäkseen Malawiin.

  Kuva lopputuloksesta eli periksi antamattomalla luonteella leivottuja pullia Malawissa.

Tässä vielä lisäksi hieman chichewan kielen alkeita ja hyödyllisiä sanontoja, joita itse yritän oppia käyttämään jutellessa paikallisten kanssa:

Moni= Hei/Terve.                                                                           

Muli bwanji? = Mitä kuuluu/Kuinka voit?

Ndili bwino. Kaya inu? = Minulle kuuluu hyvää, entä sinulle?

Zikomo= Kiitos.

Khalani bwino= Hyvästi.

Inde= Kyllä.

Ai= Ei.

Ine ndikupita= Minä menen nyt.

Ichi ndi chiyani= Mikä tämä on?

Kuyenda= Liikkua, matkustaa.

Kudya= Syödä.

Usiku wabwino!= Hyvää yötä!

Ndikumukonda tiyi.= Rakastan teetä.

Ine= Minä.

Iwe= Sinä.

Iye= Hän

Ife= Me.

Inu= He.

Iwo= Te.

Lisää chichewan oppitunteja luvassa myöhemmin..

Itse asiassa me suomi- vaihtarit ostettiin eräänä päivänä yhdestä ravintolasta (joka suomennettuna on nimeltään ”maukkaat palat”, tiedän tuosta nimestä tulevan mielleyhtymiä johonkin toiseenkin asiaan, mutta joo asia sikseen) chichewan kielen oppikirjan ja nyt sitten ollaan ahkerasti opiskeltu paikallista kieltä, jotta tiedetään mitä paikalliset juttelevat. Etenkin esim. minibussi ”suharit”, jotka useasti puhuvat meistä jotain mitä en edes halua arvata (tämä on siis oma oletukseni, voin kuitenkin vakuuttaa, että meistä puhutaan PALJON täällä). Kielen oppiminen auttaa myös paljon siinä miten sopeutuu paikallisten elämäntapoihin ja kulttuuriin, tavoitteenani on tuntea itseni osaksi malawilaisia tämän reissun lopussa. Niin kuin kerran eräs malawilainen henkilö sanoi minulle eräässä kuppilassa Blantyressa, että minä tulen kaikesta huolimatta olemaan osa malawilaista yhteisöä ihonväristä riippumatta. Tietysti tämänkin mielipiteen voi ymmärtää eri tavoin, mutta tietysti olisi ihan kiva tuntea itsensä tervetulleeksi malawilaisten elämään, katsotaan miten asiat tulevat tapahtumaan jatkossa.

Muuta täällä Zombassa tapahtunutta on mm. se, että olemme joutuneet suoraan sanottuna riitelemään kämppäämme koskevista vuokran korotuksista yliopiston hallinnon ja isännöitsijämme kanssa. Saimme viime viikolla yllättäen tietää, että kuukausivuokramme tulisi nousemaan 15000 kwachasta yli 90000 kwachaan, joka ei todellakaan tulisi käymään päinsä. Sanotaanko, että etenkin kun katsoo kämppäämme: torakoita ja rottia juoksee nurkissa, kylpyhuone on täynnä etanoita, keittiö on kuin kaatopaikka, uuni on rikki jne. Anteeksi kaikki valitus taas kerran, mutta haluan vain tuoda esille elämisen karuja totuuksia Malawista. Turha mielistely ja yliystävällisyys paikallisia kohtaan alkaa pikkuhiljaa hiipua, ei meitä suomalaisiakaan kohtaan aina olla millään tavalla ystävällisiä, ehei. Samalla mitalla takaisin, katsotaan sitten miten kommunikaatio alkaa pelaamaan..

Nyt turha valitus ja itkeminen pois sillä huomenna koittaa matka kohti Etiopiaa, tarkemmin ottaen Addis Ababaa, jossa on luvassa North- South- South- ohjelman intensiivi- kurssi urbaaniin köyhyyteen sekä slummeihin liittyen. Jännittävä ja työn täyteinen reissu siis luvassa, siitä enemmän seuraavalla kerralla.

Muistakaa ottaa rennosti ja nauttia joka hetkestä, elämä on sitä varten.

 

Tässä ihan lopuksi vielä kuvia Lilongwesta, jossa siis olemme nyt viettäneet viimeiset neljä päivää. Lentomme kohti  Etiopian pääkaupunkia Addis Ababaa lähtee siis Lilongwesta, joten sen vuoksi saavuimme tänne jo viime viikon perjantaina. Olemme pääosin kierrelleet kaupungilla tutustuen nähtävyyksiin, käyneet ostoksilla ja muuten vain rentouduttu ennen henkisesti vaativaa Etiopian matkaa.

Alla olevassa videossa hieman lisätietoa Malawin pääkaupungista Lilongwesta:

Matkustimme bussilla noin kuusi tuntia  Zombasta Lilongween, tunnelma oli bussissa hyvin tiivis, hikinen ja kiireetön niin kuin aina. Lilongwe on kuitenkin kaupunkina rakenteellisesti hieno ja selkeä sekä länsimaalaisempi kuin esim. Blantyre. Se on tietysti ihan ymmärrettävää, onhan kyseessä tosiaan pääkaupunki.Alapuolella hieman kuvia Lilongwesta:

                                             Nico Center- liikekeskus Lilongwen keskustassa

                                                             Auringonlasku Lilongwessa lauantai- iltana

                                              Maisemia bussimatkan varrelta Lilongween

                                                               


Vierailimme myos Lilongwen Wildlife Centerissa, joka sijaitsee keskustan kupeessa. Alapuolella olevasta linkista saatte hieman lisatietoa kyseisesta paikasta:


 http://www.lilongwewildlife.org/


Sitten muutamia kuvia Wildlife Centerista, tuli nahtya paviaaneja, yksi leijona (tosin en laita kuvaa siita tanne, koska uskon ettei se ole oikein katsomisen arvoinen, sori), krokotiileja jne.