Alku kaikelle uudelle

Vuosi 2013 on lähtenyt käyntiin täällä Malawin puolessa hyvin tuttuun tapaan, mitään radikaalia muutosta ei ole ollut ilmassa paitsi se, että opintojen alkaminen on viivästynyt. Niin kuin jo kerroinkin viime vuoden viimeisimmässä päivityksessä pienimuotoisesta lakosta Chancellor Collegessa, jossa siis opiskelijat taas kerran osoittivat mieltään liian kalliita lukukausimaksuja vastaan. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi tai siis saimme tietää joululomamme aikana, että Malawin hallitus on pienimuotoisessa kriisissä taloutensa hallinnan kanssa. Hallituksen varat eivät kuulemani mukaan riitä pitämään yllä terveydenhuoltoa saati sitten koulutuksen tarjontaa. Malawin taloustilanne tulevana vuonna tulee näyttämään uhkaavalta ellei asian kanssa tehdä pian ratkaisevia yhteiskunnallisia muutoksia. Huonon taloustilanteen vuoksi myös opiskelujen aloitus Chancellor Collegessa on viivästynyt aikataulustaan yli viikolla, mutta kaikkien kurssien pitäisi tulla alkamaan viimeistään tammikuun alkuviikoilla. Me suomi- vaihtarit olemme olleet asian tiimoilta hyvinkin huolestuneita, koska haluamme ehdottomasti suorittaa kurssimme loppuun Malawissa ja saada opintopisteet kotiin vietäviksi. Ensinnäkin jos emme tule saamaan opintopisteitä riittävästi (jota toivottavasti ei tule tapahtumaan) tulee meidän palauttaa opintotukea takaisin ihanaiselle kela:lle ensisyksynä mikä ei ole kovin kiva juttu..niin ja emme tietenkään saisi kansainvälistä sivuaineopintokokonaisuutta Malawin vaihdosta mikäli emme saa yli 18 opintopistettä, joka ainakin itseäni huolestuttaa hyvinkin paljon tällä hetkellä. Ei kuitenkaan pidä ottaa asiasta liikaa stressiä, katsotaan taas kerran miten asiat lähtevät sujumaan täälläpäin, opinnot voivat alkaa hyvinkin ensiviikolla tai sitä seuraavalla.

Seuraavaksi ajattelin pohtia hieman nimien merkityksiä malawilaisessa kulttuurissa ja sitä miten nimenomaan uskonnoilla on merkittävä vaikutus nimien syntyyn sekä valintaan. Useasti ihmiset, joihin tutustumme täälläpäin kyselevät meiltä suomalaisilta, että mikä merkitys nimillämme on. Tarkoittavatko ne jotain esim. uskontoon, luontoon, eläimiin jne. liittyvää asiaa, koska täälläpäin yleensä jokaisen ihmisen nimen takana on jokin merkitys tai tarina. Tietysti sama pätee länsimaissa, kun vanhemmat päättävät antaa jonkin tietyn nimen lapselleen. Olen selittänyt monesti, että nimeni tarkoittaa suomen kielessä sinistä väriä, ei siis suoraan ”sininen”, mutta kuitenkin jotain sinne päin. Ihmiset täällä ovat sitten ihastelleet nimeäni ja sanoneet, että sininenhän on kaunis väri ja niin edes päin. Noh, kuitenkin on tässä tullut jo kolmen kuukauden aikana huomattua jotain muutakin esim. omaan nimeeni liittyen. Voisin kertoa nyt yhden esimerkin, joka tosin sattui jo aika päiviä sitten (ehkä noin yli kuukausi sitten) kun olimme kävelemässä Zomban keskustasta kämpillemme. Meitä vastaan tuli kolmen hengen poikaporukka, iältään kyseiset tyypit olivat ehkä noin parikymppisiä tai hieman alle. Eräs pojista, joka oli pukeutunut nahkatakkiin (hei haloo, kuka nyt käyttää nahkatakkia yli +30 asteen helteellä?) sanoi kävellessään ohitseni englannin kielellä, että ”Hei, syntinen” ja toinen poika kyseisestä porukasta heitti vielä lauseen perään: ”Hän ei ole ainoa..”. Kyseisten heittojen jälkeen pojat repesivät nauramaan täysillä ja kääntyivät katsomaan meitä ivallisesti kunnes jatkoivat matkaansa. Me suomi- vaihtarit emme ensin reagoineet mitenkään kyseisiin lausahduksiin, koska itse kuulin ensin, että poika sanoi nimeni Sini. Tajusin kuitenkin vasta sekunteja myöhemmin, että englannin kielen sana ”sin”  tarkoittaa syntiä. Sen vuoksi kuulin kyseisen tyypin lausahduksen väärin ja ihmettelin, että mistä muka tunnen hänet.  Tuon asian tajuamisen jälkeen me molemmat olimme todellakin raivoissamme ja tyrmistyneitä siitä, miten paikallisilla on täällä pokkaa huudella jotain tuollaista yleisellä paikalla. Itseäni alkoi hävettämään kyseisten tyyppien puolesta ja kyseinen lausahdus tuntui todellakin loukkaavalta. Tuntui kuin kaikki ihmiset olisivat sen jälkeen katsoneet meitä hyvin halveksivasti ja kiertäneet aina toiselle puolen katua tullessaan meitä vastaan. Okei, en sitten tiedä miksi kyseiset pojat heittelivät tuollaisia kommentteja meille, mutta tiedämme saaneen tietynlaisen maineen täällä, koska olemme valkoihoisia.

Ensinnäkin Zomba on hyvin pieni paikka ja täällä suoraan sanoen jokainen tuntee toisensa niin kuin ylipäätään aina pienillä paikkakunnilla. Juorut ja kuulopuheet leviävät kulo valkean tavoin naapurilta tai tuttavalta toiselle. Etenkin juorut meistä valkoisista ovat kuumaa kamaa täällä ja meidät on niin helppo rekisteröidä joukosta sekä seurata jokaista liikettämme. Senpä vuoksi me suomi- vaihtarit olemme saaneet myös tietynlaisen maineen täällä, en siis vihjaa mihinkään pahoihin juttuihin vaan sellaisiin mitkä ovat liikaa esim. yliuskonnollisille ihmisille. Tietysti voin myöntää, että olemme esim. käyneet yökerhoissa, bileissä, juoneet alkoholia yms. mutta entä sitten? Tulimme tänne vaihto- opiskelemaan ja olettaisin, että opiskelijaelämään kuuluu opiskelun vastapainona myös vapaa- aikaa sekä hauskan pitoa. Se on kuitenkin liikaa silloin jos asuu pikkuisessa ahdasmielisessä kaupungissa ja kaiken kukkuraksi omistaa valkoisen hipiän, you’re busted. Suurin osa ihmisistä tai oikeastaan kaikki ovat jollain tapaa uskonnollisia, toiset vähemmän ja toiset taas suoraan sanoen fanaattisia. Kampuksella ilmoitustaulut ovat monesti täyttyneet uskonnollisten tapahtumien ja rukouspiirien ilmoituksista. Meitä on pyydetty tuhansia kertoja mukaan rukoushetkiin ylistämään herraa, meille on annettu raamattuja luettavaksemme ja kysytty, että olemmeko jotenkin sairaita kun emme käy joka sunnuntai kirkossa? Oho, en tiennytkään että se tekee minusta sairaan ja jotenkin epäterveen ihmisen ellen mene joka sunnuntai aamu kahdeksalta kirkon penkkiin istumaan kädet ristissä. Anteeksi suorat puheeni, mutta haluan vain tuoda esille faktoja, jotka liittyvät siihen miten uskonnollisuus tosiaan ilmenee voimakkaasti Zomban kaltaisissa pikkukaupungeissa. Korostan sitä, että kunnioitan edelleenkin jokaisen omakohtaista uskoa enkä halua todellakaan pilkata ketään tai mitään, usko on kuitenkin hyvin henkilökohtainen juttu. Nyt kolmen kuukauden jälkeen on todellakin ymmärtänyt sen miten ahdistava ja painostava tunnelma voi olla pienillä paikkakunnilla, joissa uskonnollisuus näyttelee pääosassa. Me suomalaiset olemme pyrkineet aina viikonloppuisin vaihtamaan maisemaa Zombasta, ihan vain virkistyksen ja vaihtelun sekä oman mielenterveyden vuoksi.

Pyykinpesu ja sähkökatkot ovat todellakin asioita, joita jään kaipaamaan ja muistelemaan ”lämmöllä” tämän reissun jälkeen. Sähkökatkoja on joka ikinen päivä, joskus jo aamusta sähköt ovat poikki tai sitten ne menevät juuri silloin poikki, kun sähköä tarvitsisi esim. ruokaa tehdessä, kirjoittaessa tätä blogia netissä, mennessä suihkuun jne. Kynttilät ja tulitikut tai taskulamppu ja patterit ovat todellakin tarpeellisia juttuja Malawiin sekä muihin kehitysmaihin matkaaville, niiden avulla selviää sähkökatkojen tuottamasta tuskasta. Niin ja tosiaan, pyykinpesu- systeemi on myös tullut hyvinkin tutuksi tässä viimeisten kolmen kuukauden aikana. Olemme pesseet vaatteemme käsin, ei pesukoneita tai pesupulvereita lähimaillakaan. Turha edes haaveilla sellaisesta luksuksesta Zombassa..ei muuta kuin sunlight- palasaippua kauniiseen käteen ja kylpyhuoneen käsienpesualtaaseen pesuvesi valmiiksi. Sitten vain rystyset verillä hankaamaan niitä kaikkein itsepintaisimpia tahroja vaatteista. Toki olemme välillä esim. pesettäneet lakanat pihamme naisvartijoilla, jotka tekevät sivutyönään pyykkärien hommia. Kuitenkin pyykkäämisen on tullut jo nyt tietynlainen rutiini ja on ihan kiva tietää loppuviikosta, että pyykkipäivä on taas tiedossa. Ain laulain työtäs tee, lalala laa…

 

Ajattelin taas esittää omia pohdintojani juttuihin, joita olen pohdiskellut ja tarkkailut viimeisten kolmen kuukauden aikana Malawissa. Ensimmäinen hauska juttu on se, että monesti kävellessä Zomban keskustassa tai vaikka Blantyressa tulee vastaan paikallisia, joilla on päällään esim.  t-paita, jossa lukee suomeksi jotain. Tähän asti ollaan bongattu sellaisia tekstejä kuin ”Elämästä ei selviä hengissä”, ”Karhu”, ”Tapiola”, ”Suomen mestaruushiihdot”, ”Syöpä takana, elämä edessä” jne. Monet kerrat on tullut mielessä hihiteltyä kyseisille teksteille, koska eiväthän ihmiset täällä tiedä mitä heidän paidassaan lukee. Itse asiassa joku kerta taisimme sanoa eräälle pojalle kampuksella, että tietääkö hän mitä hänen t- paidassaan lukee (sen jälkeen olemme kertoneet olevamme Suomesta ja, että hänellä on yllään paita Suomesta). Syy siihen miksi täällä näkee ihmisiä suomen kielellä koristellut paidat yllään on yksinkertainen: Suomessa toimivat kierrätyskontit ja lähetystorit, jotka ottavat vastaan vaatteita lähetettäväksi kehitysmaihin. Mielestäni tässä jutussa on kiinnostavinta se, että nyt todellisuudessa näkee sen miten kierrätyskonttien ja lähetystorien toiminta näkyy konkreettisesti. Materiaalinen apu tulee perille ja on hyödyksi kaikkein köyhimmille ihmisille kehitysmaissa.

Sitten hieman huomioita ja asiatietoa kännyköiden osallisuudesta malawilaisten elämässä. Malawissa kaksi kaikkein näkyvintä teleoperaattoria ovat nimeltään Airtel ja TNM. Itse käytän TNM- liittymää, joka on tähän asti toiminut oletettua paremmin, olen jopa onnistunut käyttämään nettiä vanhassa kivikaudenajalta olevassa nokiassani. Niin siis kännykkäliittymän käyttö toimii täällä hieman eri tavalla kuin Suomessa. Airtel ja TNM eivät ole tavallaan sellaisia puhelinoperaattoreita kuin esim. Sonera, Elisa, Saunalahti jne. Ensiksi siis pitää ostaa sim- kortti, joka asennetaan puhelimeen, yksinkertaista siis. Sen jälkeen tulee ostaa jostain kadun kulmalta niin sanottu ”krediitti- kortti” tai ”recharge- kortti” (millä nimellä sitä nyt ikinä kutsutaankaan), josta raaputetaan esiin pin- numero ja recharge- numero. Nuo numero- yhdistelmät sitten näppäillään puhelimen yhteystietoihin ja sitten pitää vain soittaa tuohon kyseiseen recharge- numeroon, jonka jälkeen puhelimeen tulee tieto ladatuista krediiteistä. Krediitti- kortteja voi ostaa eri suuruisina, aina 100 kwachasta yli 1500 kwachaan. Yksinkertaisesti kerrottuna kännykkäliittymät toimivat Malawissa kyseisten krediitti- korttien avulla, ei siis huolta puhelinlaskuista, koska krediitti-  kortin hinta määrittää sen paljonko saa esim. puheaikaa tai kuinka monta tekstiviestiä on mahdollista lähettää. Tietysti 100 kwachaa on hyvin pieni määrä, riittää että soittaa pari puhelua niin krediitit ovat jo kuluneet. 1500 kwachalla saa taas puhe- ja tekstiviestiaikaa huomattavasti enemmän. Toisaalta tällainen krediitti- systeemi on toimiva ja itse asiassa aika älykäs keksintö, mutta eräs huono puoli siitä tosin löytyy. Huono puoli on se, että ne hitsin krediitit loppuvat kännykästä juuri silloin, kun olet puhumassa jotain tärkeää puhelua tai pitäisi lähettää tekstiviesti jollekkin tärkeälle ihmisille tiettynä hetkenä. Tietysti juuri silloin, kun puhelin ilmoittaa krediittien loppuneen niin ei satu olemaan mukana recharge- korttia jolla saisi ladattua lisää krediittejä puhelimeen. Monet kerrat on ottanut todellakin päähän tuo juttu (esim. silloin kun on baari- illan päätteeksi on pitänyt soittaa taksikuskille, krediitit loppuvat juuri silloin ja mistä saa uusia ostettua aamu neljältä baarin nurkilta?!) Joskus ottaa hieman itsetunnon päälle se, kun taas kerran näppäilen kivikautisen vanhaa nokiaani ja esim. kaverit kampuksella leikkivät uusimpien mallien älypuhelimillaan, iphone on kova sana täällä. Suoraan sanoen tulee joskus tosi tyhmä olo, kun kaverit kyselevät, että miksi en omista älypuhelinta tai esim. blackberryä (on myös eräs suosituimmista puhelinmalleista täällä). Yritä siinä sitten selitellä tyyliin jotain, että olet huono puhelinten kanssa, edellinenkin puhelin uiskenteli kesätyöpaikan vessan pöntössä, jep..

Tämän päiväisen pohdinnan päätteeksi ajattelin myös hieman kertoa Zombassa sijaitsevista yökerhoista. Tiedän, että tämän aiheen ei tulisi mitenkään liittyä blogiini, mutta toisaalta malawilaisesta ”yökerho- kulttuurista” voisi tehdä jopa omanlaisensa etnologisen tutkimuksen. Malawilaisessa kulttuurissa yleisesti miehet menevät illasta ulos pitämään hauskaa yökerhoihin ja vaimot jäävät kotiin odottamaan. Nainen joka lähtee yksin yökerhoon bilettämään leimataan heti ”huonoksi naiseksi” paitsi ellet satu olemaan valkoihoinen niin olet poikkeustapaus. Yleisesti Malawissa yökerhot eivät todellakaan ole sellaisia kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Okei, no Lilongwessa ja Blantyressa on muutamia Euroopan tasolle yltäviä yökerhoja ja niissä ollessa voisi kuvitella olevansa missä päin Eurooppaa tahansa bilettämässä. Kuitenkin Zomban kaltaisessa pikkupitäjässä on yhteensä huimat kaksi oikeaa yökerhoa joissa soitetaan tanssimusiikkia. Muistan ikuisesti sen kun me suomi- tytöt menimme ensimmäistä kertaa viettämään iltaa G- String- nimiseen yökerhoon Zomban laitamilla (tiedän nimen kuulostavan tai tuovan mieleen jotain yökerhon maineesta, mutta ihan normi malawilainen yökerho on kyseessä). Menimme sinne yhdessä erään miespuoleisen opiskelukaverimme kanssa, joten ainakin pystyi olemaan turvassa malawilaisten miesten liialliselta tuttavallisuudelta. Kyseinen yökerho on siis tavallaan pienehkö kivitalo, jonka sieniä koristavat suuret mainosmaalaukset, mistäpä muustakaan kuin Carlsbergin oluesta. Heti astuessa yökerhon avoimesta ovesta sisään pääsee keskelle tanssilattian tunnelmaa tai voisinko sanoa, että pääsee keskelle Britney Spearsin Im slave 4 you- videon tunnelmaa. Myönnän, että jähmetyin itse täysin astuessamme sisään kyseiseen paikkaan. En oikein tiedä edes miten voisi kuvailla omia fiiliksiä kyseisestä paikasta. Diskovalot vain häikäisivät kasvoja ja näin tanssilattian täynnä tummia, hikisiä ihmishahmoja. Sanotaanko, että hikipisarat oikein välkehtivät diskovalojen loisteessa ja oluen sekä hajuveden tuoksut lemahtivat kasvoilleni. Ihmisiä ryntäili tanssilattialle sekä pois sieltä ja samalla tönäisten meitä olkapäillään. Eräs malawilaisnainen käveli ohitseni ja tuuppasi minua ”vahingossa” kyynärpäällään sekä loi ”päästä varpaisiin”- tyyliseen halveksivan katseen minuun. Itselleni tuli tunne, että ehkä olisi parempi lähteä pois, en ollut varma onko kyseinen paikka tarkoitettu valkoihoisille. Lopulta kuitenkin jäimme vielä pidemmäksi aikaa kyseiseen paikkaan, loppuillasta olikin jo ihan hauskaa tanssia sekä tavata muutamia tuttavia. Kaiken kaikkiaan, on ihan virkistävää nähdä erilaisia paikkoja ympäri maailmaa tai tarkoitan tässä tapauksessa mm. yökerhoja. Todellakin tunnelma ja fiilis zombalaisesta yökerhosta oli jotain hyvin erilaista, aivan kuin olisi ollut keskellä jonkin sortin elokuvaa..

Niin siis vuosi 2013 on nyt lähtenyt käyntiin ja on uusien tuulien aika. Malawin vaihtoa on jäljellä enää yksi kuukausi ja muutama viikko siihen päälle, iik. Pitää todellakin nauttia täysillä tästä loppuajasta täällä, mutta en halua vielä edes miettiä paluulentoa Suomeen. Vielä on edessä monia seikkailuja ja kommelluksia tällä mantereella, lupaan sen. Tämä vuosi tulee olemaan alku kaikelle uudelle elämässäni, liittyen siis opiskeluihin sekä asumiseen, mutta siitä lisää jossain vaiheessa. 

Ottakaahan rennosti, niin mekin tehdään aina välillä!