Mulanje

                                                                            Mulanje- vuoren pilviset huiput.

Omistan tämän postauksen aivan upealle ja henkeäsalpaavan kauniille paikalle nimeltään Mulanje, joka sijaitsee eteläisessä osassa Malawia, lähellä Mosambikin rajaa. Blantyresta matkaa Mulanjelle on noin 65 km, joten ei sinänsä kovin kaukana Zombasta katsottuna. Lähdimme siis matkaan perjantaina 25.1 ja takaisin Zombaan palasimme sunnuntaina 27.1, joten kyseessä oli pieni viikonlopun ajan kestävä irtiotto opiskeluiden arjesta. Lähtömme Zombasta perjantaina 25.1 sai jo alkuunsa mukavan vivahteen, kun pääsimme ”keskelle” muslimien juhlapäivän kulkuetta, joka kiersi ympäri Zomban keskustaa. En ole täysin varma mikä muslimien juhlapyhä oli kyseessä, mutta ainakin kyseisen uskontokunnan jäseniä oli sankoin joukoin liikkeellä aamusta. Ihmiset marssivat kulkueessa pitkin Zomban keskustan katuja ja lauloivat samalla joitain islamin uskonnolle tyypillisiä lauluja. Itse asiassa Malawin väestöstä noin 13 % on islamin uskon kannattajia, joka on aika paljon jos vertaa ylipäätään uskontojen osallisuuteen malawilaisessa yhteiskunnassa. Muslimeja näkyy hyvin paljonkin katukuvassa ja oikeastaan joka paikassa on ainakin yksi muslimien oma rukoustemppeli. Zombassakin joka päivä tulee kuunneltua muslimien rukouskutsu minareetista, joka sijaitsee aivan keskustassa. Aluksi oli hieman totuttelemista kyseiseen ääneen, mutta nykyään jo ihan odottaa milloin kutsu minareetista kajahtaa ilmoille. Niin siis siitä juhlakulkueesta, me suomi- tytötkin päästiin rinkkoinemme kulkueen sekaan, kun taitoimme matkaamme pankkiautomaatilta bussiasemalle. Alkoi hieman naurattamaan, että sovitaanko me nyt ihan näiden huivipäisten ja kaapuihin pukeutuneiden ihmisten joukkoon, mutta hyvinhän se meni. Ainakin meidät otettiin ilolla ja hymyssä suin mukaan kunnes erkaannuimme riemukkaasti laulavasta joukosta.

                                               ( http://www.malawitourism.com/assets_cm/FILES/image/map10_infomulanje.gif)

                                                    

 Otimme minibussin Limbeen, joka sijaitsee aivan Blantyren kupeessa. Taas tuli bussiasemalla Zombassa seurattua hymyssä suin meidän omien suhareiden leikkiä, hei oikeesti kuinka lapsellisia aikuiset miehet voivatkaan olla? Saat vastauksen helposti, kun menet seuraamaan minibussi- suhareiden touhuja bussiasemille. Siellä aikuiset miehet leikkitappelevat ja kismailevat keskenään kuin pienet pojanklopit. No pojathan ovat poikia ikuisesti vai miten se nyt menikään. Limbestä jatkoimme matkaa taas toisella minibussilla kohti Mulanjea, yhteensä matka Zombasta Mulanjelle vei noin neljä tuntia vaikkakin matka ei nyt ole niin pitkä. Zombasta Mulanjelle tulee matkaa noin 120 km ja hinnaksi yhteen suuntaan tuli 2350kw eli noin 5 euroa. Jouduimme Mulanjelle tultaessa vaihtamaan minibussia jostain kumman syystä ja loppumatkan Mulanjen bussiasemalle saakka saimmekin hieroskella silmiämme ihmetyksestä . Nimittäin ensimmäistä kertaa koko Malawissa oloni aikana näin naisen minibussin sisäänheittäjänä/rahastajana. Hei nyt pitää oikeasta antaa kyseiselle naiselle täydet pisteet ja valtavasti kunnioitusta, kun on raivannut itsellensä paikan miesvaltaisessa bisneksessä. En vain voinut muuta kuin ihmetellä silmät suurina, kun pinkkiin kukkamekkoon pukeutunut malawilaisnainen roikkui puoliksi minibussin sivuikkunasta sekä samalla huuteli ilmoittaen bussin määränpäätä. Välillä kyseinen nainen loikoili bussin penkillä miesmäisellä tavalla jalat nostettuna ylös sekä rennosti nojaten puolimakuuasennossa. Ajoittain nainen purskahti rempseään nauruun jutellessaan muiden naismatkustajien kanssa sekä heitti jatkuvalla syötöllä jotain vitsiä matkustajille. Mielestäni kyseinen ”suhari- nainen” oli jollain tapaa hyvinkin naisellinen korvakoruissaan ja kukkamekossaan, mutta toisaalta hyvin miesmäinen käytökseltään. Oli miten oli, olin hyvin tyytyväinen nähdessäni naisen miesvaltaisella alalla, pieni feministi sisälläni hypähteli riemusta taas kerran..

                                       Näkymää Mulanje- vuoren huipuille Mulanje View Motellin puutarhasta.

                                                                     Mulanje- vuoren vehreät ja pilviset huiput.

Mulanjella majoituimme Mulanje Motel- nimisessä majapaikassa, joka oli motelliksi ihan kelpo paikka oleskella. Tosin ensimmäisenä yönä tuli nukuttua ehkä noin pari tuntia, koska kyseinen majapaikka oli hyvinkin meluisa. Motellin vieressä on baari, jossa sattui juuri viime perjantaina näkymään telkkarista yksi Afrikka cupin jalkapallomatsi. Tietysti motellin baari oli täyttynyt miespuolisista henkilöistä ja kyseisistä tyypeistä lähti siitä ääntä aikalailla. Itse asiassa jalkapallohulinat jatkuivat motellissa koko yön ajan ja melu oli todellakin häiritsevää. Siksi ehkä kannattaa miettiä jotain toista majoitus paikkaa mikäli seuraavana päivänä haluaa olla hyvin skarppina vaelluksella vuorilla. me suomi- tytöt tehtiin kyllä emämoka, kun majoituimme tuossa motellissa (mentiin siis seuraavana päivänä vaeltamaan Mulanje- vuorelle). Vaelluksemme vuorilla meni hyvin vaikkakin tuntui, että jalat oli aika ikävästi maitohapoilla huonojen yöunien jälkeen.

Sitten kertomusta itse vaelluksesta Mulanje- vuoren juurella. Tähän väliin faktatietoa Mulanje- vuoresta, jonak korekin huippu on 3002 metriä korkea ja se kantaa nimeä Sapitwa. Mulanje- vuoreen liitetään monia taikauskoon liittyviä kertomuksia mm. vuorella asustavista arvaamattomista pikkuihmisistä sekä yksisilmäisestä olennosta, joka vaanii vuorella vaeltavia turisteja. Tällaisia kauhukertomuksia on kerrottu Mulanje- vuoresta jo satoja vuosia, uskokoon ken haluaa. Itse asiassa mm. itse Tolkkien, joka on siis Taru Sormusten Herrasta- trilogian luoja on saanut inspiraatiota hobitti- tarinoihinsa Mulanje- vuorelta. Kuulemani mukaan Tolkkien on matkaillut ennen Taru Sormusten Herrasta- trilogian luomista Malawin Mulanje- vuorilla sekä saanut Mulanje- vuoresta inspiraatioita tarinoihinsa. Niin kyllähän se Mulanje- vuori vähän näyttikin siltä maisemalta jossa ne Taru Sormusten Herrasta- leffan hobitit seikkailee ; )  Niin ja itse asiassa Mulanjella sijaitsee Afrikan vanhimmat teen viljely alueet, jotka ovat ilmeisesti nykyään ihan suojelu- alueita niiden historiallisen arvonsa vuoksi. Teen tuotanto on Mulanjen alueella hyvin tehokasta nykyään ja matkan varrella näimmekin ihmisiä töissä tee- pelloilla keräämässä teepensaiden lehtiä joita he sitten myyvät tehtaille teen tuotantoa varten.

                                      Pieniä vesiputousmaisia puroja matkan varrella Mulanje- vuoren vaelluksella.

                      ”Elämän lähde” virtaa valtoimenaan Mulanje- vuoren juurella sijaitsevissa pienissä puroissa.

Lähdimme matkaan motelliltamme pyörätakseilla, jotka veivät meidät noin kilometrin päähän keskustaan, jossa tapasimme erään paikallisen mieshenkilön. Keskustelimme hänen kanssaan siitä mahdollisuudesta, että hän tulisi oppaaksemme Mulanje- vuorelle, koska päämäärämme oli löytää vesiputoukset. Olimme lukeneet etukäteen opaskirjastamme, että nimenomaan nuo vesiputoukset Mulanje- vuoren juurella ovat vierailemisen arvoinen paikka (ja ne todellakin olivat, kerron siitä myöhemmin lisää). Kyseinen mies sanoi mielellään lähtevänsä mukaamme ja maksoimme hänelle yhteensä 5000kw siitä, että hän opastaisi meidät vesiputouksille sekä sieltä takaisin keskustaan.  Vaellus- reitti Mulanje- vuoren vesiputouksille lähtee Likhubula- nimisestä paikasta, joka sijaitsee noin 6 km päässä Mulanjen keskustasta. Meidät sekä oppaamme Likhubulaan vei eräs perheen isä (ilmeisesti, koska auton etupenkillä matkusti mukana noin 5- vuotias pikkupoika). Niin siis oppaamme vain pysäytti kyseisen henkilön auton keskustassa ja kysyi, että josap hän voisi heittää meidät Likhubulaan. Kyseinen herra sanoi tekevänsä sen ilo mielin ja tarjosi meille kryzo- naksuja matkalla vaellus- reitin alkuun. Oli taas kerran ihanaa kokea malawilaisille tyypillinen yhteisöllisyys, avoimuus sekä lähimmäisen rakkauteen- perustuva ajattelutapa. Vaikkakin maksoimme kyseiselle tyypille 500kw per naama kiitoksena siitä, että pääsimme hänen heittämänä Likhubulaan.

                                                 Kyltit matkalla Likhubulan vesiputouksille Mulanje vuoren juurella.

Tie jota pitkin vaelsimme alkumatkan kunnes maasto jossain vaiheessa todellakin muuttui haasteellisemmaksi matkata, vinkkinä vaelluskenkien tarpeellisuus.

Upeita maisemia Mulanje vuoren juurelta, joka itse asiassa nousi aikamoisiin korkeuksiin vaikkakin oli kyse vuoren juuresta niin sanotusti.

”Sisäänpääsy” Likhubulan vaellus- reitille maksoi 100kw per naama, joka ei todellakaan ole mikään päätä huimaava summa. Pääsimme myös kirjaamaan nimemme Mulanjen metsäreservaatin vieraskirjaan, ilmeisesti nimiä kerätään myös sen varalta mikäli sattuisi jostain syystä katoamaan vuorilla. Niin lähdimme siis kohti mystisiä Likhubulan vesiputouksia Mulanje- vuoren juurelta. Patikoiminen vesiputouksille kesti yhteensä noin tunnin ajan, kävelimme oppaamme johdolla aika reipasta vauhtia ja välillä piti ihan sanoa, että voisimmeko hieman hidastaa vauhtia. Me valkonaamat ei olla kivisessä ja vuoristoisessa maastossa niin ketteriä kuin paikalliset jotka ovat tottuneet kulkemaan Mulanje- vuoren maastoissa koko elämänsä ajan. Sen todisti muun muuassa se, kun meistä vastaan matkalla tuli monta kertaa naisia ja lapsia jotka kantoivat päänsä päällä isoja nippuja painavia oksia. Todellakin taitolaji kyseessä johon tarvitaan vuosien harjaantuminen jotta painava oksakasa pysyy tasapainossa pään päällä, huh. Niin viimeinkin hikinen ja uuvuttava matka palkittiin mitä ihanimmalla tavalla tai pitäisikö sanoa yhdellä maailman kauneimmista nähtävyyksistä, vesiputouksella. Kuulimme jo kauempaa kosken kuohuntaa sekä vesiputouksen jylhän voiman kun vesi tulee voimalla putouksesta alas. Olimme todellakin sanattomia ja häkeltyneitä onnellisuudesta kun laskeuduimme lähemmäksi vesiputouksen juurta. Vihreät puut ja kasvillisuus sekä upean jylhät kalliokivet ympäröivät keskikokoista vesiputousta, joka kantaa nimeä Likhubulan vesiputous. Vesi vaahtosi valkoisena putouksesta alas luonnon omaan ” altaaseen”, josta se jatkoi matkaa koskessa kuohuten aina Likhubula- jokeen laaksossa. Kameralle tuli todellakin käyttöä tuon suurenmoisen upeuden kuvaamiseen.

Yleisnäkymä korkealta Likhubulan vesiputoukselle, luontoa vesiputouksen ympärillä voisi hyvinkin kuvailla paratiisimaiseksi.

Vesi syöksyi voimalla Likhubulan vesiputouksesta alas koskeen, josta se jatkoi matkaansa Likhubula- jokeen.

Näkymää korkealta vesiputouksen alapuolella sijaitsevalle koskelle, oli itsessään haaste selvitä alas saakka sekä hyppiä toiselle puolen koskea pitkin liukkaita kiviä.

Laskeutuminen jyrkkiä ja liukkaita kalliokiviä pitkin vesiputouksen juurelle oli jo itsessään haaste, josta toivoi selviävänsä ehjin nahoin. Oppaamme hyppelehti ketterästi kuin vuoristokauris konsanaan ja sai odotella meitä suomi- tyttöjä kun me hipsuttelimme varovaisesti jyrkkiä kiviä alas. Itselleni tuli todellakin vaikeuksia eteen siinä kohdassa, kun meidän piti hyppelehtiä pitkin liukkaita kiviä kosken toiselle puolen. Voin sanoa, että pelkäsin oikeasti henkeni puolesta, pelkäsin siis että tipun kiviltä alas kuohuvaan koskeen ja kuolen. Ei saa sitten nauraa, mutta olisi kiva hyppelehtiä niillä liukkailla kivillä niin kuin esim. neuvokkaat sankarit leffoissa, jossa seikkaillaan viidakossa tai erämaassa. Harmi kun sekään haavekuva ei vain mene niin, tosi tilanteessa se ”pupu tulee pöksyyn” hyvinkin helposti. No, noloa myöntää tämä, mutta kyllä selvisin melkein kauhusta kiljuen tuosta kosken ylityksestä. Vaikkakin se opas joutui auttamaan siinä aika lailla ja taisi se sen jälkeen hieman huvittuneena katsella suomi- tytön kömpelöä hyppelemistä kiviä pitkin vesiputouksen äärelle..ei sitten muistella tätä kohtaa, sovitaan että hyppelehdin siellä kivillä yhtä siron keveällä askeleella kuin Pocahontas konsanaan..(kyllä musta vielä kunnon tutkimusmatkailija tulee uskokaa vain, toi kivillä hyppely vaatii vain harjoittelua)

Loppujen lopuksi pääsimme turvallisesti alas asti vesiputouksen juurelle ja heti siitä hypättiinkin uimaan vesiputouksen alla sijaitsevaan altaaseen. Vesi oli todella kylmää, mutta rohkeasti me suomi- tytöt pulahdettiin uimaan. Sanotaanko, että aidon luonnon vesiputouksen alla uiminen oli tähän mennessä yksi elämäni upeimpia kokemuksia, menee ehdottomasti top 10- listan kärkisijoille matolalla matkustamisen lisäksi, hih. Tosiaan minä hyppäsin uimaan sitten vaatteet päällä, kun unohdin bikinit Zombaan mutta sehän ei menoa haitannut. Pikkuhousut jalassa ja puuvillapaita päällä uiskentelin menemään vesiputouksen kuohuissa ja fiilis oli todellakin sanoin kuvailematon. Olisi voinut pulikoida Likhubulan- putouksella vaikka koko päivän, mutta lähdimme jatkamaan matkaamme eväiden syönnin ja pienen levähdystauon jälkeen. Aurinko lämmitti ihanasti koko päivän ajan ja ikävästi tuloksen oli taas kerran ihon palaminen, mutta onneksi ei kovin pahasti. Kaikki aamun turhautuneisuus ja väsymys katosivat kuin sen siliän tien kun pääsi pulahtamaan veteen sekä ihailemaan upeaa vesiputouksen kuohuntaa. Tuli todellakin mietittyä, että miten onnekas sitä voikaan olla kun on saanut mahdollisuuden kokea jotain näin upeaa? 

Ilo ylimmillään uintireissun jälkeen vesiputouksen kuohuissa, ei haitannut yhtään vaikka vaatteet kastuivat, se ei todellakaan merkinnyt mitään tuon kokemuksen rinnalla. Huomatkaa myös ”ihana” rusketuksen ero käsivarressa ja jaloissa, mutta onneksi tässä on vielä aikaa ottaa aurinkoa ennen Suomeen paluuta.

Lähdimme vaeltamaan kohti Likhubulan kylän keskustaa toista reittiä pitkin kuin mistä tulimme vesiputouksille. Katsahdin vielä kerran taakseni kohti vesiputouksia ja ajattelin, että tämä oli todellakin kerran elämässä kokemus. Paluureitti kulki pitkin satumaista metsää, jossa lenteli kaikki alla värikkäitä perhosia sekä kukkaloisto oli todellakin upeaa. Polku oli osittain kivinen joten varovainen sai todellakin olla jottei vain onnistunut nyrjäyttämään nilkkaansa. Luonnon äänet metsäpolulla olivat myös hyvin sanoin kuvaamattoman kauniita, kaikkialla kuului kaunista linnun laulantaa sekä välillä sirkkojen sirinää. Suoraan sanoen niin kuin olisi päässyt osaksi jotain Avara Luonnon- jaksoa Mulanje- vuoren metsissä, todellakin silmiä ja korvia hivelevä kokemus. Välillä oppaamme pysähteli matkan varrella ja kuunteli tarkkaavaisesti. Ilmeisesti jossain metsän heinien seassa kiemurteli käärmeitä, joten varovainen sai tietenkin olla jottein vain saisi osakseen myrkyllistä puremaa. Oppaamme myös pysähtyi matkan varrella erään erikoisen kasvin kohdalle ja leikkasi siitä lehden itselleen mukaan. Kysyimme mielenkiinnosta, että mikä tuo kyseinen kasvi mahtaa olla johon oppaamme vastasi sen olevan aloe vera. Olin todellakin äimistynyt, mahtavaa nähdä tuo niin tuttu kasvi ihan ilmi elävänä luonnonhelmassa. Normaalisti tottunut näkemään sen nimen kirjoitettuna joihinkin kasvovoiteiden purnukoihin, mutta nyt tuli nähtyä se myös livenä, hauskaa.

                   Näköalaa Mulanje- vuoren juurella sijaitsevista satumetsistä alas laaksoon jossa Likhubulan kylä sijaitsee.

                        Aloe vera- niminen kasvi luonnonhelmassa Mulanje- vuoren juurella sijaitsevassa metsässä.

                                  Kauniita punaisia kukkia metsäpolun varrella, joka vei takaisin Likhubulan kylään.

Lopulta metsän siimeksestä saavuimmekin lähelle Likhubulan kylän edustaa, mutta ensin taitoimme loppumatkan pitkin maissipeltoja kylän laitamilla. Vasta kypsymässä olevat vihreät maissinkorret kylpivät kultaisena auringon valosta ja näkymät maissipellon laitamilta olivat todellakin kauniit. Olo oli jotenkin todella helpottunut ja kaikin puolin tyytyväinen, oikeastaan koko kroppa oli aika rentoutunut vesiputouksella uimisen jälkeen. Oli vain ihanaa kävellä pitkin maissipellon laitamaa ja nauttia iltapäivänä auringon lämmittävistä säteistä. Tuntui, että olisi voinut vain kävellä pellon laitamilla ja ihastella maisemia vaikka koko loppupäivän.

                                  Erikoinen valkoinen piikkimäinen kukkanen metsäpolun varrella Likhubulan kylään.

                    

                                                       

                                                    Kauniita perhosia lenteli joka puolella pitkin satumaista metsää.

                                                    Polku maissipellon laitamilla kohti Likhubulan kylän keskustaa.

                                                     Maissipellon laitamilla, taustalla näkyy osa Mulanje- vuoresta.

                                                      Kypsymässä olevat maissintähkät kylpevät auringonsäteissä.                 

Viimeinkin saavuimme takaisin Likhubulan kylän keskustaan tai itse asissa paikkaan, josta lähdimme vaellukselle kohti Likhubulan vesiputouksia. Oppaamme ehdotti, että ottaisimme minibussin takaisin Mulanjen keskustaan. Sanoimme, että se sopii hyvin, mutta toisaalta toivoimme salaa pääsevämme matkustamaan taas kerran ihanalla matolalla. Odottelimme jonkin tovin kylän tien varressa kyytiä oppaamme kanssa, mutta yhtään minibussia ei siihen hätää tullut tiellä vastaan. Kuitenkin yhtäkkiä näin kuinka kaukaa horisontista saapui jokin kulkuneuvo kovaa vauhtia. Näin vasta muutaman sadan metrin päästä, että kyseinen kulkuneuvo oli todellakin vastaus rukouksiini. Se oli niin kaunis, kiiltävä pintainen ja salaman nopea valkoinen ratsumme, ihana toyota lava- auto eli matola. Hyppelin ilosta ja sanoin oppaallemme, että tämä on sitä mistä minä pidän. Opas naurahti ja auttoi meidät kipuamaan ratsumme kyytiin. Istahdin lava- auton lavalle rentoon asentoon ja levitin käteni lavan laitamille, annoin vain tuulen tuivertaa hiukseni sekaisin sekä samalla kuivattaa märät vaatteeni. Valkoinen ratsumme kiisi kovaa vauhtia hiekkaisella ja kuoppaisella tiellä. Hiekkaa tosin lensi silmiini ja suuhuni, mutta se ei haitannut mitään, kun sain tuntea sen vapauden sekä onnen tunteen matkustaessani matolalla. Suljin välillä silmäni ja nautin lämpöisestä tuulesta kun taas välillä ihailin maisemia. Auringon säteet hivelivät ihanasti lämmöllään ja katsoin viimeisen kerran upeaa silhuettia Mulanje- vuoresta. Matola- kyyti oli todellakin parhain ja ihanin päätös tuolle upealle päivälle, olin niin onnellinen <3

                                                               

Mulanje kuuluu ehdottomasti jokaisen Malawiin matkaavan vierailukohteisiin ja siihen ei voi muuta kuin ihastua aina uudestaan. Lupasin itselleni, että joku päivä tulen uudestaan Mulanje- vuorelle ja yövyn vuorella sijaitsevissa retkeilymajoissa sekä teen kunnon vaellus- reissun vuorella. Mulanjella kannattaa todellakin viettää enemmän aikaa kuin vain muutama päivä, sanotaanko että viikko on aika hyvä aika tutustua vuoren luonnon kauneuteen ja henkeäsalpaaviin maisemiin. Vesiputouksilla vierailu ja putouksen kuohuihin pulahtaminen olivat ehdottomasti Mulanjen reissumme kohokohtia sekä tietysti se matola- kyyti. Mulanje vaikutti myös paikkana hyvin kauniilta ja paikalliset ovat todella ystävällisiä, ehkä ystävällisempiä kuin esim. Blantyressa tai Zombasta puhumattakaan. Mosambikin raja on myös aika kätevästi Mulanjen vieressä joten naapurimaassa vierailukin käy aika helposti jos niin haluaa.                       

                                                             

Loppu yhteenvetona voisin todeta, että Mulanje on yksi kauneimmista palasista Malawin värikkään kulttuurista ja maisemallista mosaiikkia.