Upea
paratiisimainen maisema Zombasta, luonto on todellakin saanut vihreän sävyn
sadekauden aikana.
Ihan
aluksi täytyy mainita kuvista, jotka olen liittänyt tämän blogipostauksen
yhteyteen. Kuvat eivät tavallaan liity tämän kertaisen postaukseni aiheisiin
(tai no sadekaudesta kertomiseen kylläkin). Teimme eräänä päivänä pienen
kävelyretken Zomban maisemissa ja tuli valokuvattua paljon kaikenlaisia
juttuja, joten tässä yhteydessä laitan esille hieman kuvia joita tuli otettua.
Ihan vain elävöittääkseni tämänkin kertaista kerrontaani sattumuksista ja
seikkailuista.
Jännitys
ja paniikki ovat iskeneet täysillä päälle viimeisten viikkojen aikana.
Nimittäin lukukautemme loppukokeet ovat alkaneet uhkaavasti lähestyä ja nyt
sitä sitten on aloitettu kokeisiin valmistautuminen pelon sekaisin tuntein.
Itselläni ei ole aavistustakaan siitä minkälaisia kokeet tulevat olemaan ja
niiden sisältämät kysymykset. Pelottaa etten muista kaikkia sanoja kokeessa
mikäli meille tulee tehtäväksi kirjoittaa esim. parin sivun essee, tietysti
englanniksi. Viimeisten viikkojen arkipäivät on tullut vietettyä tiiviisti
kirjaston lukusaleissa aikaa viettäen ja koneella esseitä kirjoitellen sekä
opetellen sanoja. Nyt pitää vain luottaa omiin taitoihin ja oppimiin asioihini,
jotta pääsen kokeet kunnialla läpi täällä Malawissa. Käsittääkseni kokeita ei
voi tenttiä Suomesta käsin joten kaiken on onnistuttava kerralla täällä
puolessa.
Kaiken
kaikkiaan olen ollut tässä viimeisten neljän kuukauden aikana todella
tyytyväinen eräiden sosiologian kurssien tarjontaan. Kaikista
mielenkiintoisimpia kursseja ovat olleet ” yhteiskunta, terveys ja sairaudet”-
kurssi sekä ”sukupuoli suhteet”- kurssi. Molemmilla kursseilla opettajina
toimivat pätevät henkilöt, joista näkee että he ovat perehtyneet aiheeseen
(tehneet omaa tutkimusta kurssien aiheisiin liittyen siis). Terveys- kurssilla
olemme keskustelleet mm. malarian ja hiv/aids osallisuudesta Afrikan valtioiden
sairaustilastoihin, länsimaiden ja kehitysmaiden sairauksiin liittyvistä eroista,
terveyden huollon ja terveyteen liittyvien tutkimusten kehityksestä Malawissa
jne. Sukupuoli- kurssilla taas aiheet ovat liittyneet miesten ja naisten
välisiin kulttuurisiin eroavaisuuksiin
esim. naisen asema malawilaisessa yhteiskunnassa, feminismin nousu Afrikan
valtioissa, patriarkaalisten yhteiskuntien huonot puolet jne.
Naiset
kantamassa raskaita puun runkoja Zombassa.
Sitten
hieman juttua säätilaan Malawissa liittyen. Tämä aika vuodestahan (eli
marraskuu- maaliskuu) on Malawissa ”kesäaika” (aika hassua suomalaisena
ajatellen, mutta olenhan tällä hetkellä päiväntasaajan toisella puolen).
Kesäaikaan kuuluu myös olennaisesti pitkä ja runsas sadekausi, joka on
parhaillaan käynnissä täälläpäin. Oikeastaan sateet alkoivat kunnolla silloin
joulukuun alkupuolella ja nyt oikeastaan koko tammikuun ajan on satanut joka
päivä, ajoittain todella paljonkin. Sanotaanko, että vettä on tullut paljon
sekä se on hankaloittanut paikallisten elämää Zombassa päin. Rankkasateet ovat
aiheuttaneet jokien tulvimisia sekä ukkosmyrskyjä, jotka ovat tuhonneet mm.
maissisatoja, ihmisten koteja jne.
Yllä
olevassa online- uutisessa lisätietoa siitä miten rankkasateiden aiheuttamat
jokien tulvimiset tuhosivat ihmisten elinkeinoja ja koteja Zombassa tammikuun
aikana.
Itse
asiassa Malawin sadekautta voisi verrata Suomessa tällä hetkellä olevaan
talvikauteen. Lumi aiheuttaa Suomessa aikalailla samanlaista päänvaivaa kuin
sade täällä Malawissa. Talvella Suomessa tiet ovat huonossa kunnossa lumen ja
jään vuoksi, täälläpäin tiet ovat onnettomassa kunnossa sateiden vuoksi.
Menimme viime viikonloppuna Blantyreen bussilla ja matkan teko kesti ainakin
kolmisen tuntia teiden huonon kunnon vuoksi. Sadevesi aiheuttaa osittain teille
isoja kuralammikoita sekä mutakuoppia joihin monilla autot jäävät kiinni.
Mennessämme Blantyreen tuli nähtyä monia kuorma- autoja, busseja sekä
henkilöautoja ajautuneena ojaan tai tienposkeen (koska auto oli niin sanotusti
lähtenyt lapasesta kuraisella ja vetisellä tiellä). Meidän bussi jäi myös
melkein mutaiselle tielle kiinni, mutta kiitos taitavan kuskin pääsimme ehjin
nahoin (tai pikemminkin kuivin kengin) määränpäähämme.
Niin
ja vielä muutama sananen tuosta viikonlopusta, jonka vietimme Blantyressa. Itse
asiassa se oli hyvin hauska viikonloppu kaiken kaikkiaan, vietettiin lauantai-
ilta tanssimalla live- musiikin tahtiin. Mentiin siis Blantyressa yhteen
istuskelu- paikkaan, jossa oli esiintymässä paikallinen bändi, jonka jäsenet
olivat malawilaisia. He esittivät omia versioitaan tunnetuista kappaleista sekä
Euroopasta että Afrikasta. Tunnelma baarissa oli todellakin iloinen, siis
erilaisella tavalla kuin yleensä. Ihmiset todellakin nauttivat tanssimisesta
live- musan tahtiin ja kyllähän me suomi- tyttäretkin käytiin parketilla
pyörähtämässä pari kertaa. Lisää tuollaisia iltoja, mikä sen parempaa kuin
tanssia live- musan tahtiin. Niin ja käytiin myös muistelemassa herkullisella
tavalla meidän joulukuista Etiopian reissua, mitenkäs muutenkaan kuin injeraa
syömällä (käytiin syömässä Doro Wot- injerat eräässä Blantyressa sijaitsevassa
etiopialaisravintolassa).
Malawissa
asuessani olen oppinut uudestaan erään asian, jota tein viimeksi kymmeniä
vuosia sitten tai siis silloin kun olin pikkutyttö. Se asiahan on se, että
käytin peseytyessäni pesusientä! Okei, kuulostaa hassulta, mutta Suomessa en
ole käyttänyt saati sitten koskenut pesusieneen kymmeniin vuosiin. Mielestäni
sille ei ole mitään tarvetta, niin no silloin jos haluaa hinkata ihonsa
vereslihalle neuroottisen lian pelon vuoksi tai nautiskella vain vaahtokylvyssä
pesusienen pehmeästä kosketuksesta (älkää ajatelko viimeisintä kaksimielisesti,
pliis). Nyt kuitenkin asiaan on tullut totaalinen muutos. Nimittäin tämä tyttö
tulee tästä lähtien käyttämään pesusientä AINA peseytyessään, olin sitten
Suomessa tai missä päin maailmaa tahansa niin pesusientä on käytettävä
peseytyessä, piste. Täällä Malawissahan siis suihkussa/kylvyssä tulee käydä
ehdottomasti kaksi kertaa päivässä sekä aamuin että illoin, se ei ole kehotus
vaan käsky. Olen itse todennut sen jo alkuaikoina kun saavuin Malawiin ja
tutustuin paikallisiin täällä. Kerroin heille, että Suomessa käyn yleensä yhden
kerran päivässä suihkussa ja teen sen yleensä illalla ennen nukkumaanmenoa.
Suomen ilmastohan on erilainen verrattuna Malawiin emmekä me hikoile
todellakaan talvipakkasilla, päinvastoin. Tietysti kesäaikana asiaan voi tehdä
poikkeuksen ja niin kuin moni tekeekin. Kuitenkin nämä malawilaiset kaverini
olivat kuin puulla päähän lyötyjä siitä, että käyn todellakin vain ja
ainoastaan yhden kerran suihkussa päivän aikana. Miten se voi olla mahdollista?
He sanoivat, että senpä vuoksi valkoiset ihmiset ovatkin niin likaisia, koska
he eivät käy kylvyssä kahta kertaa päivässä, yäk. Sen jälkeen olen päässyt ihan
vierestä seuraamaan paikallisen peseytymistä kylvyssä ja voin todellakin sanoa,
että perusteellinen peseytyminen kuuluu malawilaisten rutiineihin(älkää kyselkö
enempää, että kuka henkilö on kyseessä ja minkä sukupuolen edustaja, sovitaan
että sillä tiedolla ei ole mitään merkitystä).
Nyt
kuitenkin asuessani jo neljä kuukautta Malawissa olen todellakin oppinut
käymään suihkussa sekä aamuin että illoin. Oikeastaan siihen on jäänyt ihan
koukkuun tai tullut neuroottiseksi, pakko vain pestä kaikki lika pois sekä
pahat hajut. Ihmiset täällä Malawissa päin ovat todellakin siistejä, ainakin
tämän itsensä peseytymisen kanssa. Itse asiassa kaikkein köyhimmätkin
suorittavat nämä peseytymisrutiininsa kaksi kertaa vuorokauden aikana joko
joessa, puron varrella tai talon vesirännin alla sunlight- saippuan kera.
Nykyään jopa tykkään peseytyä pesusienen kera, itse asiassa se on ihan hauskaa.
Ainakin huomaa miten kaikki pinttynyt lika ihosta irtoaa sen siliän tien, kun
hiemankin pesusienellä hankaa nahkaansa. Niin ja olen oppinut käyttämään myös
kosteusvoidetta vartalolleni, paikalliset käyttävät myös paljon kosteusvoiteita
sekä ihoöljyjä ihoonsa auringon kuivattavan vaikutuksen vuoksi. Puhtaus on
puoli ruokaa niin kuin sanonta kuuluu ja se todellakin pitää paikkansa.
Sitten
ajattelin tehdä hieman jatkoa chichewan kielen oppitunneille, tässä tulee osa 2
(sisältää taas kerran joitain uusia sanoja sekä lauseita, joita olen oppinut,
sanoja on siis sekalaisesti eri aihealueista):
Dzina
lanu ndani? = Mikä on nimesi?
Mwaswera
bwanji? = Miten olet viettänyt päiväsi?
Ndaswera
bwino. = Olen viettänyt päiväni hyvin.
Dalama
singati? = Paljonko jokin maksaa/mikä on jonkin hinta?
Kwambiri
= Paljon.
Fikani!
= Tule!
Chokani!
= Mene pois/Häivy!
Ndikufika.
= Minä olen saapumassa.
Tsopano
= Nyt
Ndikufuna
iwe = ”Haluan sinut” (tarkoittaa siis Malawissa, että ”pidän sinusta”)
Samalirani
moyo wanu. = ”Pidä huolta elämästäsi” (ehkä parempi käännös olisi suomeksi
sanonta, että ”pärjäile” tai ”pidä
huolta itsestäsi”)
mtsikana
= nuori nainen ana
= lapsi
mwamuna
= mies gogo
= isovanhempi
mkazi
= nainen mayi
= äiti
mpunga
= riisi diso
= silmä
nkhuku
= kana bala
= baari
chimanga
= maissi dilesi
= mekko
mphatso
= lahja ndima
= pimeys
mlomo
= huulet mtima
= sydän
ng’oma
= rumpu kuwina
= tanssia
madzi=
vesi buku
= kirja
mchere
= suola shuga
= sokeri
katundu
= matkalaukku kukongola
= kaunis
anyezi
= sipuli fodya
= tupakka
chikondi
= rakkaus chingwe
= naru, lanka
Mielestäni
osa chichewan kielen sanoista kuulostaa todella hassulta suomalaisten korvaan,
koska jotkin sanoista saattavat muistuttaa jotain suomen kielen sanaa (monesti
muistuttava sana saattaa olla jokin aika rivo sana suomen kielessä, monesti on
tullut revettyä nauramaan jos on tullut bongattua joitain hassuja sanoja
täälläpäin.)
Tämän
kielipläjäyksen ohessa myös kaksi chichewan- kielistä kappaletta, oikein
tarttuvia kipaleita ainakin omasta mielestäni, malawilaisen Lucius Bandan
”Wandithawadi” ja Bwenzi Langa – Kapirintiya.
Olen
tässä aika ajoin pysähtynyt pohtimaan ja ihmettelemään sitä, että asun tällä
hetkellä todellakin yhdessä maailman köyhimmistä valtioista eli Malawissa.
Voisin todeta, että oikeastaan kaikki ennakkoluuloni ovat karisseet pois
mielestäni tämän matkan myötä. Tarkoitan siis sitä, että ennakko- oletukseni
oli jotain ihan muuta Malawista. Luulin, että tämä maa on kaikilta osiltaan
hyvin köyhä, maaseutumainen sekä teknologisilta vempaimiltaan siellä kaikkein
alimpana. Nyt kuitenkin tiedän, että asia ei todellakaan suurilta osin ole
niin. Voisin sanoa, että mentäessä Blantyreen tai pääkaupunkiin Lilongween voi
todeta, että kehitystä on todellakin tapahtunut paljon. Voisi siis kuvitella
jopa olevansa jossain eurooppalaisessa kaupungissa mikäli vain valkoisia
ihmisiä olisi katukuvassa enemmän. Molemmista Malawin suurimmista kaupungeista
löytyy uusimpia autokauppoja (sekä uusimpien mallien autoja), pesuloita,
hienoja ostoskeskuksia kiiltävineen näyteikkunoineen ja muotivaatteineen,
tasokkaita hotelleja, länsimaalaistyylisiä pikaruokaravintoloita, toimivat
liikennejärjestelyt joltain osin jne. Toisin sanoen täälläpäin voit elää niin
kuin eläisit myös Euroopan mantereella, tämä on ainakin minun mielipiteeni
asiasta. Täältäkin saa luksusta mikäli sitä haluaa eikä tarvitse elää nälässä
mikäli niin sanotusti löytyy sitä kahisevaa lompakosta. Malawi on näyttäytynyt
ainakin Blantyren ja Lilongwen, miksei myös joltain osin Zombankin osalta
kehittyneemmältä maalta kuin mitä aiemmin oletin.
Pikkupojat
työn touhussa kantamassa puunoksia. Pieninkin ihminen kantaa siis kortensa
kekoon.
Nyt
kuitenkin taas palataan sieltä pilvilinnoista tukevasti maan pinnalle. Toki
rikasta elämää saa elettyä yhdessä elintasoltaan maailman köyhimmistä
valtioista mikäli pankkitilin saldo pullistelee mukavasti sitä ihanaa ja niin
palvottua rahaa. Myönnän, että itse olen ehkä hieman sokaistunut siitä, että
todellakin elän köyhässä kehitysmaassa vaikkakaan se ei aina tunnu siltä.
Vaikka olen opiskelija niin Malawin elintasoon nähden olen täälläpäin melkein
kuin miljonääri karkeasti ajateltuna. Suomessa taas olen siellä yhteiskunnan
pahnan pohjimmaisena, siellä olen vain se vähävarainen yliopistossa luuhaava
opiskelija joka elää minimaalisella opintotuella (syöden hernekeittoa ja
näkkileipää vai miten se menikään?). Malawissa olen voinut mennä syömään
illallista hienoimpiin ravintoloihin joissa YK:n työntekijät käyvät viettämässä
lounastaukoaan työneuvotteluiden ohessa. Täällä voin matkustaa useasti bussilla
Lilongween tai Blantyreen, koska matkan hinnaksi tulee yhteen suuntaan noin 5 €
tai 2 € (Suomessa se taas olisi siinä 25-30€ luokkaa). Yksinkertainen selitys
tälle kaikelle on se, että elän valtiossa jossa usea ihminen elää noin eurolla
päivässä. Täällä on ihmisiä joilla ei ole mitään, ei ruokaa, puhdasta vettä tai
asuntoa. Suurin osa Malawin väestöstä elää tällä tavoin, suurin osa köyhimmillä
maaseudun alueilla. Tietysti jossain osin maaseudullakin elää varakkaita
ihmisiä, mutta aika harvassa. Toki täällä on myös hyvin varakkaita ja hyvin
toimeentulevia henkilöitä, joista useimmat ovat hankkineet koulutuksensa
Euroopasta. Suurilta osin nämä varakkaimmat elävät kaupunkialueilla
omakotitaloissaan sulkien ulkopuolelle köyhyyden.
Niin,
aiemmin sanoinkin sokaistuneeni nimenomaisesti tälle elämälle jota elän täällä.
On helppoa olla ”rikas opiskelija” näinkin köyhässä maassa, mutta toisaalta
siinä ei ole mitään järkeä. Ei ole järkeä olla tai esittää mitään sellaista
mitä ei oikeasti ole, tämä pätee jokaiseen asiaan. Se ”todellinen Malawi” on
jossain aivan muualla kuin esim. siinä Lilongwen hienoimmassa ostoskeskuksessa
tai upeimmassa yökerhossa. Se todellinen malawilaisten elämä on kaupunkialueen
liepeillä sijaitsevissa slummeissa ja maaseudun köyhissä pikkukylissä. Sieltä
voi löytää sen todellisen elämän ja nähdä kaiken sen todellisen köyhyyden mitä
miljoonat ihmiset tässä maassa joutuvat joka päivä kohtaamaan. Toivon
todellakin, että vielä reissumme aikana ehdimme vierailemaan jossain Malawin
maaseudulla sijaitsevista kylistä. Meillä on ainakin hieman suunnitelmia asian
suhteen ja eräs henkilö tiedossa, joka voisi mahdollisesti järjestää vierailun
maaseutukylään, joten pidetään peukkuja pystyssä tuon asian onnistumisen
suhteen.
Alla
olevassa musiikkivideossa aitoa kuvaa Malawista niin sanotusti 'Real Malawi',
siitä todellisesta elämästä jota miljoonat ihmiset tässä maassa elävät joka
päivä:
Zomban
upean vehreät maisemat.
Tänä
viikonloppuna onkin luvassa taas Lilongwessa vierailu ja seuraavan viikon
viikonloppuna suunnitelmissa pieni miniloma Mulanje- vuorelle, joka sijaitsee
lähellä Mosambikin ja Malawin itäistä rajaa, näistä reissusta sitten enemmän
tarinaa seuraavalla kerralla.
Afrikan
mantere on todellakin paratiisi minulle kaikkineen puolineen vaikkakin se
todellisuus ei aina verhoudu paratiisimaiseen muotoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti