torstai 17. tammikuuta 2013

Uuden oppimista ja paratiisin todellisuuden pohtimista





           Upea paratiisimainen maisema Zombasta, luonto on todellakin saanut vihreän sävyn sadekauden aikana.


Ihan aluksi täytyy mainita kuvista, jotka olen liittänyt tämän blogipostauksen yhteyteen. Kuvat eivät tavallaan liity tämän kertaisen postaukseni aiheisiin (tai no sadekaudesta kertomiseen kylläkin). Teimme eräänä päivänä pienen kävelyretken Zomban maisemissa ja tuli valokuvattua paljon kaikenlaisia juttuja, joten tässä yhteydessä laitan esille hieman kuvia joita tuli otettua. Ihan vain elävöittääkseni tämänkin kertaista kerrontaani sattumuksista ja seikkailuista.

Jännitys ja paniikki ovat iskeneet täysillä päälle viimeisten viikkojen aikana. Nimittäin lukukautemme loppukokeet ovat alkaneet uhkaavasti lähestyä ja nyt sitä sitten on aloitettu kokeisiin valmistautuminen pelon sekaisin tuntein. Itselläni ei ole aavistustakaan siitä minkälaisia kokeet tulevat olemaan ja niiden sisältämät kysymykset. Pelottaa etten muista kaikkia sanoja kokeessa mikäli meille tulee tehtäväksi kirjoittaa esim. parin sivun essee, tietysti englanniksi. Viimeisten viikkojen arkipäivät on tullut vietettyä tiiviisti kirjaston lukusaleissa aikaa viettäen ja koneella esseitä kirjoitellen sekä opetellen sanoja. Nyt pitää vain luottaa omiin taitoihin ja oppimiin asioihini, jotta pääsen kokeet kunnialla läpi täällä Malawissa. Käsittääkseni kokeita ei voi tenttiä Suomesta käsin joten kaiken on onnistuttava kerralla täällä puolessa. 

Kaiken kaikkiaan olen ollut tässä viimeisten neljän kuukauden aikana todella tyytyväinen eräiden sosiologian kurssien tarjontaan. Kaikista mielenkiintoisimpia kursseja ovat olleet ” yhteiskunta, terveys ja sairaudet”- kurssi sekä ”sukupuoli suhteet”- kurssi. Molemmilla kursseilla opettajina toimivat pätevät henkilöt, joista näkee että he ovat perehtyneet aiheeseen (tehneet omaa tutkimusta kurssien aiheisiin liittyen siis). Terveys- kurssilla olemme keskustelleet mm. malarian ja hiv/aids osallisuudesta Afrikan valtioiden sairaustilastoihin, länsimaiden ja kehitysmaiden sairauksiin liittyvistä eroista, terveyden huollon ja terveyteen liittyvien tutkimusten kehityksestä Malawissa jne. Sukupuoli- kurssilla taas aiheet ovat liittyneet miesten ja naisten välisiin  kulttuurisiin eroavaisuuksiin esim. naisen asema malawilaisessa yhteiskunnassa, feminismin nousu Afrikan valtioissa, patriarkaalisten yhteiskuntien huonot puolet jne. 



                                                          Naiset kantamassa raskaita puun runkoja Zombassa.


Sitten hieman juttua säätilaan Malawissa liittyen. Tämä aika vuodestahan (eli marraskuu- maaliskuu) on Malawissa ”kesäaika” (aika hassua suomalaisena ajatellen, mutta olenhan tällä hetkellä päiväntasaajan toisella puolen). Kesäaikaan kuuluu myös olennaisesti pitkä ja runsas sadekausi, joka on parhaillaan käynnissä täälläpäin. Oikeastaan sateet alkoivat kunnolla silloin joulukuun alkupuolella ja nyt oikeastaan koko tammikuun ajan on satanut joka päivä, ajoittain todella paljonkin. Sanotaanko, että vettä on tullut paljon sekä se on hankaloittanut paikallisten elämää Zombassa päin. Rankkasateet ovat aiheuttaneet jokien tulvimisia sekä ukkosmyrskyjä, jotka ovat tuhonneet mm. maissisatoja, ihmisten koteja jne.


Yllä olevassa online- uutisessa lisätietoa siitä miten rankkasateiden aiheuttamat jokien tulvimiset tuhosivat ihmisten elinkeinoja ja koteja Zombassa tammikuun aikana.



Itse asiassa Malawin sadekautta voisi verrata Suomessa tällä hetkellä olevaan talvikauteen. Lumi aiheuttaa Suomessa aikalailla samanlaista päänvaivaa kuin sade täällä Malawissa. Talvella Suomessa tiet ovat huonossa kunnossa lumen ja jään vuoksi, täälläpäin tiet ovat onnettomassa kunnossa sateiden vuoksi. Menimme viime viikonloppuna Blantyreen bussilla ja matkan teko kesti ainakin kolmisen tuntia teiden huonon kunnon vuoksi. Sadevesi aiheuttaa osittain teille isoja kuralammikoita sekä mutakuoppia joihin monilla autot jäävät kiinni. Mennessämme Blantyreen tuli nähtyä monia kuorma- autoja, busseja sekä henkilöautoja ajautuneena ojaan tai tienposkeen (koska auto oli niin sanotusti lähtenyt lapasesta kuraisella ja vetisellä tiellä). Meidän bussi jäi myös melkein mutaiselle tielle kiinni, mutta kiitos taitavan kuskin pääsimme ehjin nahoin (tai pikemminkin kuivin kengin) määränpäähämme.

Niin ja vielä muutama sananen tuosta viikonlopusta, jonka vietimme Blantyressa. Itse asiassa se oli hyvin hauska viikonloppu kaiken kaikkiaan, vietettiin lauantai- ilta tanssimalla live- musiikin tahtiin. Mentiin siis Blantyressa yhteen istuskelu- paikkaan, jossa oli esiintymässä paikallinen bändi, jonka jäsenet olivat malawilaisia. He esittivät omia versioitaan tunnetuista kappaleista sekä Euroopasta että Afrikasta. Tunnelma baarissa oli todellakin iloinen, siis erilaisella tavalla kuin yleensä. Ihmiset todellakin nauttivat tanssimisesta live- musan tahtiin ja kyllähän me suomi- tyttäretkin käytiin parketilla pyörähtämässä pari kertaa. Lisää tuollaisia iltoja, mikä sen parempaa kuin tanssia live- musan tahtiin. Niin ja käytiin myös muistelemassa herkullisella tavalla meidän joulukuista Etiopian reissua, mitenkäs muutenkaan kuin injeraa syömällä (käytiin syömässä Doro Wot- injerat eräässä Blantyressa sijaitsevassa etiopialaisravintolassa).



Ihana injera säilyy muistoissamme ja makuhermoissamme myös täällä Malawin päässä. Doro wot- niminen injera- annos Blantyren etiopialaisravintolassa.



Malawissa asuessani olen oppinut uudestaan erään asian, jota tein viimeksi kymmeniä vuosia sitten tai siis silloin kun olin pikkutyttö. Se asiahan on se, että käytin peseytyessäni pesusientä! Okei, kuulostaa hassulta, mutta Suomessa en ole käyttänyt saati sitten koskenut pesusieneen kymmeniin vuosiin. Mielestäni sille ei ole mitään tarvetta, niin no silloin jos haluaa hinkata ihonsa vereslihalle neuroottisen lian pelon vuoksi tai nautiskella vain vaahtokylvyssä pesusienen pehmeästä kosketuksesta (älkää ajatelko viimeisintä kaksimielisesti, pliis). Nyt kuitenkin asiaan on tullut totaalinen muutos. Nimittäin tämä tyttö tulee tästä lähtien käyttämään pesusientä AINA peseytyessään, olin sitten Suomessa tai missä päin maailmaa tahansa niin pesusientä on käytettävä peseytyessä, piste. Täällä Malawissahan siis suihkussa/kylvyssä tulee käydä ehdottomasti kaksi kertaa päivässä sekä aamuin että illoin, se ei ole kehotus vaan käsky. Olen itse todennut sen jo alkuaikoina kun saavuin Malawiin ja tutustuin paikallisiin täällä. Kerroin heille, että Suomessa käyn yleensä yhden kerran päivässä suihkussa ja teen sen yleensä illalla ennen nukkumaanmenoa. Suomen ilmastohan on erilainen verrattuna Malawiin emmekä me hikoile todellakaan talvipakkasilla, päinvastoin. Tietysti kesäaikana asiaan voi tehdä poikkeuksen ja niin kuin moni tekeekin. Kuitenkin nämä malawilaiset kaverini olivat kuin puulla päähän lyötyjä siitä, että käyn todellakin vain ja ainoastaan yhden kerran suihkussa päivän aikana. Miten se voi olla mahdollista? He sanoivat, että senpä vuoksi valkoiset ihmiset ovatkin niin likaisia, koska he eivät käy kylvyssä kahta kertaa päivässä, yäk. Sen jälkeen olen päässyt ihan vierestä seuraamaan paikallisen peseytymistä kylvyssä ja voin todellakin sanoa, että perusteellinen peseytyminen kuuluu malawilaisten rutiineihin(älkää kyselkö enempää, että kuka henkilö on kyseessä ja minkä sukupuolen edustaja, sovitaan että sillä tiedolla ei ole mitään merkitystä).





Nyt kuitenkin asuessani jo neljä kuukautta Malawissa olen todellakin oppinut käymään suihkussa sekä aamuin että illoin. Oikeastaan siihen on jäänyt ihan koukkuun tai tullut neuroottiseksi, pakko vain pestä kaikki lika pois sekä pahat hajut. Ihmiset täällä Malawissa päin ovat todellakin siistejä, ainakin tämän itsensä peseytymisen kanssa. Itse asiassa kaikkein köyhimmätkin suorittavat nämä peseytymisrutiininsa kaksi kertaa vuorokauden aikana joko joessa, puron varrella tai talon vesirännin alla sunlight- saippuan kera. Nykyään jopa tykkään peseytyä pesusienen kera, itse asiassa se on ihan hauskaa. Ainakin huomaa miten kaikki pinttynyt lika ihosta irtoaa sen siliän tien, kun hiemankin pesusienellä hankaa nahkaansa. Niin ja olen oppinut käyttämään myös kosteusvoidetta vartalolleni, paikalliset käyttävät myös paljon kosteusvoiteita sekä ihoöljyjä ihoonsa auringon kuivattavan vaikutuksen vuoksi. Puhtaus on puoli ruokaa niin kuin sanonta kuuluu ja se todellakin pitää paikkansa.

Sitten ajattelin tehdä hieman jatkoa chichewan kielen oppitunneille, tässä tulee osa 2 (sisältää taas kerran joitain uusia sanoja sekä lauseita, joita olen oppinut, sanoja on siis sekalaisesti eri aihealueista):
Dzina lanu ndani? = Mikä on nimesi?
Mwaswera bwanji? = Miten olet viettänyt päiväsi?
Ndaswera bwino. = Olen viettänyt päiväni hyvin.
Dalama singati? = Paljonko jokin maksaa/mikä on jonkin hinta?
Kwambiri = Paljon.
Fikani! = Tule!
Chokani! = Mene pois/Häivy!
Ndikufika. = Minä olen saapumassa.
Tsopano = Nyt
Ndikufuna iwe = ”Haluan sinut” (tarkoittaa siis Malawissa, että ”pidän sinusta”)
Samalirani moyo wanu. = ”Pidä huolta elämästäsi” (ehkä parempi käännös olisi suomeksi sanonta, että ”pärjäile” tai  ”pidä huolta itsestäsi”)
mtsikana = nuori nainen                                   ana = lapsi
mwamuna = mies                                            gogo = isovanhempi
mkazi = nainen                                                mayi = äiti
mpunga = riisi                                                 diso = silmä
nkhuku = kana                                                bala = baari
chimanga = maissi                                           dilesi = mekko
mphatso = lahja                                               ndima = pimeys
mlomo = huulet                                                mtima = sydän
ng’oma = rumpu                                              kuwina = tanssia
madzi= vesi                                                     buku = kirja
mchere = suola                                                shuga = sokeri
katundu = matkalaukku                                    kukongola = kaunis
anyezi = sipuli                                                   fodya = tupakka
chikondi = rakkaus                                          chingwe = naru, lanka




Mielestäni osa chichewan kielen sanoista kuulostaa todella hassulta suomalaisten korvaan, koska jotkin sanoista saattavat muistuttaa jotain suomen kielen sanaa (monesti muistuttava sana saattaa olla jokin aika rivo sana suomen kielessä, monesti on tullut revettyä nauramaan jos on tullut bongattua joitain hassuja sanoja täälläpäin.) 

Tämän kielipläjäyksen ohessa myös kaksi chichewan- kielistä kappaletta, oikein tarttuvia kipaleita ainakin omasta mielestäni, malawilaisen Lucius Bandan ”Wandithawadi” ja Bwenzi Langa – Kapirintiya.




Olen tässä aika ajoin pysähtynyt pohtimaan ja ihmettelemään sitä, että asun tällä hetkellä todellakin yhdessä maailman köyhimmistä valtioista eli Malawissa. Voisin todeta, että oikeastaan kaikki ennakkoluuloni ovat karisseet pois mielestäni tämän matkan myötä. Tarkoitan siis sitä, että ennakko- oletukseni oli jotain ihan muuta Malawista. Luulin, että tämä maa on kaikilta osiltaan hyvin köyhä, maaseutumainen sekä teknologisilta vempaimiltaan siellä kaikkein alimpana. Nyt kuitenkin tiedän, että asia ei todellakaan suurilta osin ole niin. Voisin sanoa, että mentäessä Blantyreen tai pääkaupunkiin Lilongween voi todeta, että kehitystä on todellakin tapahtunut paljon. Voisi siis kuvitella jopa olevansa jossain eurooppalaisessa kaupungissa mikäli vain valkoisia ihmisiä olisi katukuvassa enemmän. Molemmista Malawin suurimmista kaupungeista löytyy uusimpia autokauppoja (sekä uusimpien mallien autoja), pesuloita, hienoja ostoskeskuksia kiiltävineen näyteikkunoineen ja muotivaatteineen, tasokkaita hotelleja, länsimaalaistyylisiä pikaruokaravintoloita, toimivat liikennejärjestelyt joltain osin jne. Toisin sanoen täälläpäin voit elää niin kuin eläisit myös Euroopan mantereella, tämä on ainakin minun mielipiteeni asiasta. Täältäkin saa luksusta mikäli sitä haluaa eikä tarvitse elää nälässä mikäli niin sanotusti löytyy sitä kahisevaa lompakosta. Malawi on näyttäytynyt ainakin Blantyren ja Lilongwen, miksei myös joltain osin Zombankin osalta kehittyneemmältä maalta kuin mitä aiemmin oletin. 



  
                     Pikkupojat työn touhussa kantamassa puunoksia. Pieninkin ihminen kantaa siis kortensa kekoon.



Nyt kuitenkin taas palataan sieltä pilvilinnoista tukevasti maan pinnalle. Toki rikasta elämää saa elettyä yhdessä elintasoltaan maailman köyhimmistä valtioista mikäli pankkitilin saldo pullistelee mukavasti sitä ihanaa ja niin palvottua rahaa. Myönnän, että itse olen ehkä hieman sokaistunut siitä, että todellakin elän köyhässä kehitysmaassa vaikkakaan se ei aina tunnu siltä. Vaikka olen opiskelija niin Malawin elintasoon nähden olen täälläpäin melkein kuin miljonääri karkeasti ajateltuna. Suomessa taas olen siellä yhteiskunnan pahnan pohjimmaisena, siellä olen vain se vähävarainen yliopistossa luuhaava opiskelija joka elää minimaalisella opintotuella (syöden hernekeittoa ja näkkileipää vai miten se menikään?). Malawissa olen voinut mennä syömään illallista hienoimpiin ravintoloihin joissa YK:n työntekijät käyvät viettämässä lounastaukoaan työneuvotteluiden ohessa. Täällä voin matkustaa useasti bussilla Lilongween tai Blantyreen, koska matkan hinnaksi tulee yhteen suuntaan noin 5 € tai 2 € (Suomessa se taas olisi siinä 25-30€ luokkaa). Yksinkertainen selitys tälle kaikelle on se, että elän valtiossa jossa usea ihminen elää noin eurolla päivässä. Täällä on ihmisiä joilla ei ole mitään, ei ruokaa, puhdasta vettä tai asuntoa. Suurin osa Malawin väestöstä elää tällä tavoin, suurin osa köyhimmillä maaseudun alueilla. Tietysti jossain osin maaseudullakin elää varakkaita ihmisiä, mutta aika harvassa. Toki täällä on myös hyvin varakkaita ja hyvin toimeentulevia henkilöitä, joista useimmat ovat hankkineet koulutuksensa Euroopasta. Suurilta osin nämä varakkaimmat elävät kaupunkialueilla omakotitaloissaan sulkien ulkopuolelle köyhyyden. 

Niin, aiemmin sanoinkin sokaistuneeni nimenomaisesti tälle elämälle jota elän täällä. On helppoa olla ”rikas opiskelija” näinkin köyhässä maassa, mutta toisaalta siinä ei ole mitään järkeä. Ei ole järkeä olla tai esittää mitään sellaista mitä ei oikeasti ole, tämä pätee jokaiseen asiaan. Se ”todellinen Malawi” on jossain aivan muualla kuin esim. siinä Lilongwen hienoimmassa ostoskeskuksessa tai upeimmassa yökerhossa. Se todellinen malawilaisten elämä on kaupunkialueen liepeillä sijaitsevissa slummeissa ja maaseudun köyhissä pikkukylissä. Sieltä voi löytää sen todellisen elämän ja nähdä kaiken sen todellisen köyhyyden mitä miljoonat ihmiset tässä maassa joutuvat joka päivä kohtaamaan. Toivon todellakin, että vielä reissumme aikana ehdimme vierailemaan jossain Malawin maaseudulla sijaitsevista kylistä. Meillä on ainakin hieman suunnitelmia asian suhteen ja eräs henkilö tiedossa, joka voisi mahdollisesti järjestää vierailun maaseutukylään, joten pidetään peukkuja pystyssä tuon asian onnistumisen suhteen.


Alla olevassa musiikkivideossa aitoa kuvaa Malawista niin sanotusti 'Real Malawi', siitä todellisesta elämästä jota miljoonat ihmiset tässä maassa elävät joka päivä:








                                                                              Zomban upean vehreät maisemat.



Tänä viikonloppuna onkin luvassa taas Lilongwessa vierailu ja seuraavan viikon viikonloppuna suunnitelmissa pieni miniloma Mulanje- vuorelle, joka sijaitsee lähellä Mosambikin ja Malawin itäistä rajaa, näistä reissusta sitten enemmän tarinaa seuraavalla kerralla.


Afrikan mantere on todellakin paratiisi minulle kaikkineen puolineen vaikkakin se todellisuus ei aina verhoudu paratiisimaiseen muotoon.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti