Afrikkalaisuuteen orientoituminen

Nyt kerron hieman enemmän asumisjärjestelyistämme täällä eli millaisessa kämpässä tulemme viettämään seuraavat neljä kuukautta. Asuntomme on siis tavallaan vierastalo, joka on Chancellor Collegen omistuksessa, se sijaitsee yliopistolle vievän tienvarrella ja matkaa yliopistolle tulee n. 1 km. Samassa talossa meidän suomalaisten lisäksi asuu yksi malawilainen nainen, joka työskentelee yliopistolla ja ilmeisesti yksi malawilainen mies(miespuoleinen henkilö ei asu tällä hetkellä täällä Zombassa vaan on ilmeisesti työmatkalla Lilongwessa).Tosin kuulimme viime maanantaina, että hänen huoneessaan soi jokin Beyoncen biisi ja kyseisen tyypin huoneen etuovessa on isolla printillä raamatun kymmenen käskyä? eli odotan innolla millainen herra mahtaa olla kyseessä. Jaamme siis yhteisen keittiön, wc/suihkun ja oleskeluhuoneen. Meillä on oma isännöitsijämme, joka kutsuu itseään nimellä ”care taker”. Hän on vanha ja herttainen malawilaismies, joka on myös hyvin vieraanvarainen. Aina meidät nähdessään hän tervehtii kohteliaasti ja toistaa useasti kysymyksiä: ”Is everything ok? Do you have any questions?”. Tunnemme, että voimme luottaa häneen sekä muihin asukkaisiin vaikkakin tietynlainen asioiden kyseenalaistaminen on hyväksi ja hivenen epäileväinen asenne auttaa tunnistamaan luotettavan henkilön. Tämä pätee siis jokaiseen tapaamaani henkilöön Malawissa vaikkakin ihmiset ovat todella ystävällisiä ja ihania niin aina ei voi luottaa jokaiseen vastaantulijaan.

                                                Pikkukaveri etupihamme puussa aamulla

                                   Ruokaa suoraan purkista: tomaatti-sipuli-herkkusienikeitos pastan kera

  

Ai niin, meillä on asuntomme pihalla omat vartijat, päivisin kaksi naisvartijaa ja iltaisin kolme miesvartijaa. Tietysti tällainen vartijasysteemi luo turvallisuuden tunteen, etenkin naishenkilöille silloin jos ja kun haluamme lähteä ulos illalla. Käsittääksemme saamme vartijat matkaamme, mutta tietysti rahallista vastinetta vastaan (ehkä joku kaksimielisen ajatusmaailman omaava voisi ajatella jotain muuta vastinetta tässä tapauksessa miesvartijoille, mutta ihan puhtaasta rahasta on kyse). Tosin olemme kokeneet myös pientä ahdistuneisuutta nimenomaan näiden miesvartijoiden johdosta, sanotaanko että se liittyy peseytymiseen asuntomme suihkussa. Okei..on ihan mukavaa, että meitä asukkaita suojellaan vartijoiden toimesta, mutta silloin se on liika kun esim. olet menossa suihkuun illalla jolloin miesvartijat pitävät juttukerhoaan asunnon takapihalla. Sattumoisin suihkun ikkuna (josta avautuu näkymät takapihalle päin ja ikkunaa peittää vain pienehkö verhon palanen) on oiva keino tutustua vähän tarkemmin alastomaan valkoiseen naiseen. Miesvartijat nimittäin pitävät juttukerhoaan noin metrin päässä suihkun ikkunasta ja kuljeskelevat epäilyttävän lähellä sitä aina silloin kun jompikumpi meistä on suihkussa, yllätys. Asiaa ei mitenkään auta se, että suihkumme sijaitsee kylpyammeessa. Pitää siis mennä seisomaan kylpyammeeseen ja sitten peseytyä suihkun alla. Kylpyamme tietysti edes auttaa sitä, että näkymät takapihalle ovat ”hyvinkin laajat”, koska se antaa tavallaan lisäkorkeutta. Viimeksi suihkussa käynti menikin kyykkiessä kylpyammeen pohjalla ja miettiessä verhon/pyyhkeen/huivin asentamista suihkun ikkunan peitoksi, että tällaista ”kivaa” pikku aivojumppaa tirkistelyn estämiseksi, I love this <3. Kehottaisin siis kaikkia naispuoleisia henkilöitä varautumaan afrikkalaisten miesten huomionkohteeksi joutumisesta(joka ei ehkä tule yllätyksenä kaikille), se voi olla ihan mukavaakin tai sitten hyvinkin epämukavaa, it is up to you. Korrektilla käytöksellä pääsee jo pitkälle niin kuin ylipäätään joka asiassa.

                                                                  Botanical Garden

                                             Maisemat Botanical Gardenista Zomba-vuorelle

Sitten vähän muihin aiheisiin. Olemme käyneet  myös tutustumassa toriin eli ”market place”-nimiseen  paikkaan Zomban keskustassa. Luulimme aluksi, että kyseinen ”market place” on jonkinlainen iso supermarketti. Saimme käsityksen siis ihmisten puheista esim. isännöitsijämme sanoi ostaneensa edullisesti hedelmiä ”market placelta” ja hän kertoi meille samalla marketista Zombassa jolloin sekoitimme nämä kaksi asiaa. Tunnelma itse torilla oli hyvin käsin kosketeltava, erilaiset hajut ja maut sekä värit että äänet sekoittuivat toisiinsa jolloin syntyi hyvin afrikkalainen vaikutelma kyseisestä paikasta. Kauppiaat myivät pikkukojuissaan hedelmiä, vihanneksia, vaatteita, kankaita, käsitöitä, lihatuotteita (tosin lihatuotteiden parasta ennen-päiväys oli hajusta päätellen jo mennyt). Kuulimme myös kuinka kauppiaat huutelivat peräämme ”Hi, madam”-huutoja kiinnittääkseen huomiomme juuri heidän myyntikojunsa tuotteisiin. Tosin kävellessä torin ahtaita, kivisiä ja kuoppaisia kujia ei tule mieleen kääntää päätään taakse ellei halua kaatua ja loukata itseään. Meidän mukaamme torilta tarttui tuoreita mangoja ,banaaneja ja avokado, seuraavalla kerralla ajattelin ostaa myös papayan.:)

Täällä Zombassa on tullut bongattua myös seuraavanlaisia asioita: Malawin nuorisoa, jotka ajelevat autoineen stereot täysillä huudattaen afrikkalaista reggae-musaa, kaksi innokasta taksi-kuskia joiden kanssa vaihdoimme numeroita (täällä siis yksityiset henkilöt autoineen toimivat takseina), lauma punapeppuapinoita etupihallamme, olemme tehneet itse ruokaa kämpillämme (purkkiruoka rules <3), heinäsirkkojen siritys yön pimeydessä, Botanical Garden- niminen puisto(joka oli kuin viidakko, upeita puita ja kukkasia täynnä), näimme ”just married”-kyltein varustetun auton, jonka kyydistä meille heilutteli onnellisen näköinen afrikkalaispariskunta, istuskelimme  Zomban keskustan leipomossa juoden jääkylmää Spritea paikallisten ihmisten kanssa. Matkustimme myös minibussilla Zombasta Blantyreen (matka kesti n. 2 tuntia) istuen tulikuumassa  + 30 C toyota hiace-pakussa n. 20 afrikkalaisen kanssa, niin ja vauhtia oli n. 120 km/h. Huh, oli kyllä aika hot-tunnelmat jos nyt näin voisi kuvailla, edes vesipullot tai pakun aukinaiset ikkunat eivät viilentäneet olotilaa. Porukkaa tuli auto täyteen, osa ihmisistä kipusi kyytiin vielä matkan varreltakin, mutta oli tosi mahtava kokemus.Näitä elämän pieniä, mutta hauskoja hetkiä <3

Kävellessämme Zomban vilkkailla kaduilla olemme huomanneet eri uskontojen vaikutuksen katukuvassa. Kaupungista löytyy useampi moskeija islamin uskoisille ja minareetista kajahtaa useamman kerran päivässä kutsu rukoukseen. Täällä myös usealla paikallisella roikkuu kaulassaan rukousnauha tai ristikoru, jotka viestittävät katolilaisuudesta sekä kristinuskosta. Olen huomannut myös nunnia kaduilla sekä pyhäkoulun nuoret sinivalkoisissa koulupuvuissaan.

                                                   

Ajattelin kertoa hieman asioiden järjestelystä Chancellor Collegessa ja koulutusjärjestelmästä täälläpäin. Ensinnäkin saavuimme Zombaan noin viikko sitten ja tähän mennessä olemme käyneet melkein joka päivä yliopistolla kyselemässä asioita, tuloksetta. Meidät on aina ohjattu jonkin toisen henkilön luota taas uuden henkilön luo ja sitä rataa. Sanotaanko, että kaikki asiat ovat täällä yhtä säätämistä ja ”kyllä se järjestyy”-asenne on voimissaan joka asiassa. Kävimme kyselemässä yliopistolla olisiko mahdollista päästä opinto-ohjaajan puheille ja kävi ilmi, ettei hän ollut tavoitettavissa joten lähdimme vain hengailemaan kaupungille. Ei mitään paniikkia, seuraavana päivänä menimme taas yliopistolle ja tietysti tuloksetta. Odotimme saavamme edes joltain opettajalta allekirjoituksen tärkeisiin lomakkeisiin, mutta ei sekään onnistunut. Seuraavalla kerralla odotettuamme n. 45 minuuttia muiden afrikkalaisten opiskelijoiden kanssa saimme vihdoinkin allekirjoitukset papereihin(sitä ennen olimme käyneet kyseisen henkilön toimiston ovella koputtelemassa 3-4 kertaa). Kuitenkin kävi ilmi, että paperit olisi pitänyt allekirjoittaa eräs toinen henkilö eli väärä henkilö allekirjoitti paperimme, tässä kohtaa aloin jo tuntemaan pienen verisuonen pullistuksen ohimolla. Tämän viikon alussa menimme taas yliopistolle, koska olimme (ihme kyllä) saaneet sovittua tapaamisen sosiologian professorin kanssa, mutta yllättäen maanantai-aamuna saimme tietää tapaamisen peruuntuneen. Menimme istumaan sitten sosiologian laitoksen aloitus luennolle Great Hall-nimiseen isoon luentosaliin klo 8.00 ja odotimme 15 minuuttia. Mitään ei tapahtunut tuona aikana, vain yksi henkilökunnan jäsen kävi luentolavalla sanomassa mikkiin muutaman sanasen ja käski odottamaan vielä 10-15 minuuttia. Hmm, päätimme lähteä pois vaikkakin muut opiskelijat jäivät juttelemaan ja kuuntelemaan musiikkia sekä odottelemaan luennon alkua. Sen jälkeen kävimme juttusilla sosiologian laitoksen sihteerin luona (jos hän nyt oli se, ollaan jo menty ihan sekaisin siinä kuka on kukin) ja asiat selkenivät ainakin hieman. Sovittiin nyt uusi tapaaminen ja hän lupasi opettajien kanssa tutkia kurssivalintojamme sekä järjestää ne meille toimiviksi, saa siis nähdä mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

                                       Afrikkalaistyylinen Durata-patteri mainos  Zomban keskustassa

En halua, että tämän päiväinen kirjoitukseni antaisi mitenkään sellaista kuvaa ettenkö viihtyisi täällä. Haluan vain kertoa asioista joita tapahtuu täällä sekä myönteisestä että kriittisestä näkökulmasta katsottuna. Toivon, että kirjoituksistani tulisi olemaan hyötyä tuleville opiskelijoille, jotka ovat aikeissa lähteä vaihtoon Malawin suuntaan. Zomba on ihana afrikkalaishenkinen kaupunki, tykkään elämästäni todella paljon täällä <3. Malawi vaikuttaa myös rauhalliselta ja suhteellisen turvalliselta maalta verrattuna muihin Afrikan valtioihin. Täällä on harvoin esim. poliittisia levottomuuksia tai muita mellakoita vaikkakin ihmiset kärsivät täällä köyhyydestä. Ylipäätään afrikkalainen kulttuuri on todella mielenkiintoista sekä innoittavaa jos asiaa miettii esim. tutkimuksellisesta näkökulmasta. Malawin kaltaisesta maasta löytyy paljon kehitettävää sekä asioita joiden etenemistä voitaisiin edistää tutkimuksen avulla. Rehellisesti sanottuna voisin kuvitella itseni työskentelemään jossain päin Afrikkaa tulevaisuudessa ja tämä matka tulee varmasti antamaan lisäpotkua suunnitelmiini työskennellä kehitysmaiden ongelmien parissa.

 Bye!:)