Tasta se alkaa

Viimeinkin paasin paivittelemaan tata blogia (pahoittelen eraiden kirjainten puuttumista, mutta se on varmaan ymmarrettavaa kirjoittaessani tata blogia internet kahvilassa Zomban keskustassa). Syy siihen miksi en kayta omaa kannettavaani viela on se, etta meilla ei ole hajua siita mista saamme nettitikun ja milloin. Siita ei ole viela ehditty ottaa selvaa, kun on ollut niin hektista taallaa tama alkuaika. Tanaan on neljas paivamme taalla Malawissa ja tarkoituksena oli lahtea aamusta Zomba-vuorelle vaeltamaan, mutta tuli yllattaen pikkuinen este. Meidan oli siis tarkoitus lahtea sinne kahden ruotsalaisen tyton kanssa, jotka tapasimme eilen yliopistolla. He ovat ilmeisesti kemian vaihto-opiskelijoina Chancellor Collegessa, mutta ovat lahdossa kuukauden paasta pois Malawista. Olin siis kertomassa sita, etta toinen ruotsalaisista tytoista sairastui (mita ilmeisemmin normaali flunssa tai pahimmillaan malaria). Onhan tassa kuitenkin viela pitkat nelja kuukautta aikaa kayda vaikka missa taalla Zombassa seka itse Afrikan mantereella.Tapasimme myos toisena paivana yhden norjalaisen tyton yliopistolla, han on muistaakseni tyoharjoittelussa jossain paikassa (huono muisti, pahoittelen.) Mukavaa, etta taalla on sitten kunnon skandinaavien edustusto paikalla (olemme tormanneet myos muutamaan tanskalaiseen nuoreen.) Eilen vietimme iltaa paikallisessa Dominos-baarissa, siis me pohjoismaalaiset. Tapasimme siella myos eraan miespuolisen henkilon Yhdysvalloista seka muutamia afrikkalaisia nuoria. Soimme myos ensimmaista kertaa afrikkalaista ruokaa, tilasin itselleni Chambo-kalaa, joka oli todella hyvaa. Voisi ehka verrata suomalaisille tuttuun silakkaan.

Okei, nyt sitten yleisesti naista tahan astisista paivista jotka olemme viettaneet taalla Malawin Zombassa. En varmaan edes muista kertoa kaikkea tassa, elama taalla on niin hektista ja kaikki muuttuu kaiken aikaa. Ei voi osata oikein varautua mihinkaan. Ensinnakin ihmiset ovat todella ystavallisia ja hymyilevia taalla, lausahdus "Hi, how are you?" kuuluu melkein jokaisen suusta. Tietenkin ymmarran, etta se kuuluu yleiseen kaytantoon malawilaisessa kulttuurissa. On kuitenki mahtava huomata miten ihmiset jaksavat olla iloisia jarkyttavasta koyhyydesta huolimatta. Niin siis Malawi on todella koyha maa, se pisti silmaan heti ensimmaisena paivana kun matkustimme Blantyren lentokentalta Zombaan. Matkan varrella naki hyvin jarkyttavissa oloissa elavia ihmisia, kaikilla ei ole varaa edes vaatteisiin, ruoasta ja puhtaasta vedesta puhumattakaan. Olen kuitenkin nahnyt katukuvassa hienoja katumaastureita, mersuja ym. joten kylla varakkaitakin henkiloita loytyy taalta. Kehitysyhteistyon avulla taalla on kuitenkin saatu aikaan myos paljon hyvia asioita esim. koulutusta. Lapset ja nuoret ovat taalla mielestani hyvin innokkaita ja motivoituneita koulutukseen, koska se takaa heille hyvan tulevaisuuden. Suurin osa lapsistahan tulee taalla hyvin koyhista oloista ja heilla ei olisi tulevaisuuden toivoa mikali heille ei taattaisi koulutusta.

Yleisesti Zomba on aika pieni, mutta tunnelmallinen Afrikan sydamessa sijaitseva kaupunki. Rakennukset ovat suurilta osin kivitaloja (en oikein osaa selittaa, mutta kuvat puhukoon puolesta), seinamaalaukset varikkaita, kaduilla soi afrikkalainen reggae-tyylinen musiikki, ihmiset elavat "feel free"-asenteen omaavina. Tassa neljan paivan aikana on tullut koettua vaikka mita, en jaksa alkaa kertomaan kaikkea tassa yksityiskohtaisesti (tai siis taalla kahvilassa koneella saa olla vain tunnin ajan) joten ajattelin luetella hieman asioita: ensimmainen sahkokatkos asunnossamme (ja taskulamppu oli tietenkin hukassa),koettu afrikkalainen asenne hoitaa tarkeitakin asioita mm. yliopistolla asiointi venyi muutaman paivan mittaiseksi, yllatys. Ollaan myos hikoiltu enemman kuin tarpeeksi, koska joka paiva ylin lampotila taalla on n. +30 C (saunaa ei ole ikava, sori). Olen juonut tahan mennessa kymmenisen pulloa paivassa, joten ei ihme jos kuolen pikemminkin vesimyrkytykseen kuin auton alle. Niin siis taalla liikennekulttuuri on todella hullua, jos ei ole "silmat selassa" voi jaada auton alle mina hetkena hyvansa. Pimean aikaan ei kannata liikkua, ei edes naishenkiloiden porukassa kasittaakseni. Tosin meidan asuntomme pihassa on yolla miesvartijat ja paivalla naisvartiat joten tunnemme olevamme ehka vahan turvassa. Tosin kyynisen luonteeni vuoksi en luota keneenkaan ja kyseenalaista mahdollisimman monia asioista mita paikalliset sepittavat.

                                                                        Zomba-vuori

                                         Chancellor Collegen kyltti yliopistolle vievan tien varrella

                                                    Yleiskuvaa Zomban keskustasta

                                                 Meidan asuntomme keittio tai ainakin osa siita

Niin siis opiskelu, se tosiaan..mitahan siita viela sanoisi tassa blogikirjoitukseni lopuksi. Olemme kayneet tahan mennessa viisi kertaa yliopistolla yrittaen saada selvyytta asioihin, mutta aika laihoin tuloksin. Eilen kuitenkin onni oli myota ja saimme sovittua tapaamisen sosiologian professorin kanssa maanantaille. Ensimmainen sovittu tapaaminen peruuntui siksi,koska professorilla oli loppunut autosta bensa (joka on aika kallista ja harvinaista taalla kasittaakseni), joten han ei paassyt tulemaan yliopistolle eilen. Kohta pitaa kuitenkin menna supermarkettiin ostamaan ruokaa, jota voimme sitten kokkailla asunnollamme (se sijaitseen n. 2 km paassa keskustasta). Illasta menemme ehka ulos tai jonnekkin, kunhan saamme ensin hoidettua tarkeimmat asiat eli veden ja ruoan hankkimisen, see you!