Auttamisen iloa ja viimeisten hetkien haikeutta

Nyt on sitten jo kaksi koetta takanapäin Chancossa, viime perjantaina kävimme tekemässä sukupuoli- kurssin kokeen. Sukupuoli- kurssin koe oli henkilökohtaisesti itselleni aika vaikea, vähän pelottaa pääsenköhän edes läpi kyseistä kurssia. Kokeessa oli termien selityksiä mm. sukupuolisiin stereotypioihin ja patriarkaaliseen systeemiin liittyen. Muut tehtävät kokeessa olivat tosi haastavia esseemuotoisia kysymyksiä. Sanotaanko, että hyvä sanavarasto ja muisti ovat todellakin tarpeen, jotta vastauksista saa muodostettua ehjän kokonaisuuden. Kokeessa piti vastata kolmeen tehtävään ja vaihtoehtoja oli viisi. Niin ja kyseisessä kokeessa aikaa oli käytettävissä vain kaksi tuntia, joka oli todella vähän. Ainakin itselläni menee puolet ajasta siihen kun yrittää miettiä sanoja paperille tuolta aivojen sopukoista sekä muodostaa järkeviä lauseita englanniksi, mutta tässähän sitä oppii. Veikkaan, että saatan päästä kyseisen kurssin juuri rimaa hipoen läpi, ainakin mitä kokeesta jäi vähän huono tuntuma omista mahdollisuuksista. Sukupuoli- kurssi oli kokonaisuudessaan yksi mielenkiintoisimmista kursseista lukukautemme aikana. Aiheet olivat kaikki itseäni kiinnostavia ja mielellään esim. tuli etsittyä lisätietoa sukupuolten rooleista malawilaisessa yhteiskunnassa.Seuraavaksi vuorossa on maaseutu- kurssin loppukoe ja ensiviikon maanantaina viimeinen koe liittyen terveys- kurssiin. Nyt alkoi jännittämään tuo maaseutu- kurssin koe, joka on osoittautunut kurssi sisällöltään haastavaksi. Onneksi tässä on vielä aikaa kerrata nippelitietoa muistiinpanoista ja sitten se ”the final test” koittaa...pitäkäähän peukkuja pystyssä puolestani!

En tiedä muistaako kukaan sitä kun viime syksyn eräässä päivityksessäni kirosin letit sinne alimpaan kastiin (jouduin siis poistattamaan one-by-one lettini n. kolmen viikon kuluttua niiden laitosta à menivät piloille väärien hoito- ohjeiden vuoksi, ai niin eihän se kampaaja edes antanut mitään hoito- ohjeita, haha. Niin ja sain myöhemmin kuulla, että maksoin kolminkertaisen hinnan leteistä, vielä kerran HAHA!) Nyt kuitenkaan en voinut vastustaa kiusausta vaan päätin uudemman kerran koittaa lettipäänä olemista. Suomessa lettien laitto ei ole niin yleistä tai muutenkaan lopputulos ei välttämättä ole sellainen kuin mitä esim. silloin kun letit laitattaa Afrikan mantereella. Palkkasin kaksi naispuoleista tuttavaani Zombasta hovikampaajikseni ja pyysin heitä taikomaan minulle cornrows- malliset letit: 

                                                                http://www.girlishh.com/different-hairstyles-with-kinky-twist-hair/

                                                      

                                                                    http://curlychic.com/police-appearance-policy-raises-racial-issues/

Otin tähän esimerkkikuviksi joitain kuvia netistä, antaa vähän osviittaa siitä minkälaisia cornrows- lettejä mm. Malawissa tehdään.

Ostin itse eräästä kosmetiikan tukkuliikkeestä irtohiuksia neljä pakettia (hintaa yhteensä 1000kw, todella edullista) sekä hiusöljyä. Sitten vain kampa ja tekohiukset mukaan sekä kuvien kera malawilaisten tuttavieni luokse. Cornrows- letit tehtiin meidän kämppämme etuverannalla, maksoin naisille kelpo summan lettien teosta yhteensä n. 2000kw eli 4-5 euroa. Kiva, että oikeastaan kaikki naispuoleiset (huom! myös osa miehistä) osaavat tehdä lettejä hiuksiin todella taitavasti, ammattilaisia todellakin.

Tosin näiden lettien pois ottamisen jälkeen itken taas karvaita kyyneliä, kun päästäni lähtee tupoittain hiuksia ja päänahka on osittain kuivunut/hilseilevä/likainen jne. Sori vaan, en ehkä koskaan opi virheistäni vaan toistan ne aina uudelleen, mut hei me eletään vaan kerran!

Tähän väliin taas kerran veden kielelle saava ruokaan liittyvä postaus, päätin tällä kertaa laittaa kuvan nsimasta, joka on tyypillisin ruoka malawilaisille (nsima= maissijauhoista tehtyä muusia, jota syödään käsin) Nsima ei itsessään oikeastaan maistu millekään vaan sitä tavallaan esim. dipataan grillikastikkeeseen tai syödään kanan kera.

        Näiden kuvien herkullinen nsima- annos nautittiin antaumuksella Annie’s Lodge- nimisessä paikassa Zombassa.

Näin reissumme Malawissa todellakin lähenee loppua päivä päivältä, enää noin viikko aikaa vain, yhyy..lähtö Malawista ei tule olemaan helppo itselleni. Saattaa olla, että matkan aikana Blantyren Chilekan- lentokentälle olen itkenyt silmäni verenpunaisiksi ja niistänyt kaikki nenäliinat räkäisiksi..

Tosiaan, näin reissumme viimeisinä hetkinä olemme päättäneet tehdä jotain hyvää ja muita ihmisiä hyödyttäviä tekoja. Olemme esim. lahjoittaneet vanhoja vaatteitamme, vedenkeittimen , retkikattilan, pakasterasioita, henkareita, ruokaa jne. paikallisille tuttavillemme täällä Zombassa (koska kaikki tavarat + tuliaiset eivät todellakaan mahdu 75 litran rinkkaani, silmäteräni eli ihana djembe- rumpu vie jo suurimman osan tilasta). Tutustuimme Malawissa olomme aikana erääseen poikaan nimeltä Peter, joka useasti pysähtyi kylällä vastaan tullessa juttelemaan kanssamme. Kyseinen poika on iältään 13- vuotias ja hyvin määrätietoinen tulevaisuuden suunnitelmiensa suhteen (sanoi ryhtyvänsä isona pankkivirkailijaksi). Lahjoitimme Peterin perheelle (hänen äidilleen ja siskolleen) pari pussillista vanhoja vaatteitamme. He olivat lahjoituksistamme hyvin kiitollisia ja otimme muistoksi muutamia valokuvia heidän kanssaan. Olen myös lahjoittanut muutamia käyttötavaroita sekä ruokaa pihavartijoillemme. On todellakin ollut ilo auttaa ihmisiä täällä tällaisten pienten tekojen avulla joilla voi olla paljonkin merkitystä.

Päätimme myös suorittaa 11.2 pienen visiitin Zomban alueella sijaitsevaan orpolapsille tarkoitettuun päiväkeskukseen nimeltään Grace Orphan Care Center, joka sijaitsee noin parin kilometrin päässä keskustasta. Veimme tuliaisiksi orvoille vaatteitamme, käyttötavaroita sekä ruokaa. Meidät otettiin lahjoituksinemme sydämellisesti vastaan orpokodin henkilökunnan sekä asukkien toimesta. Saapuessamme orpojen päiväkeskuksen pihaan lapset hyppivät innoissaan ja huusivat tuttuun tapaan ”mazungu!” – huutoja. Kaksi pikkuista orpopoikaa alkoivat itkemään aivan hysteerisesti nähdessään meidät kaksi mazungua. Onneksi itku ja pelko kuitenkin laantuivat, kun toimme lapsille tuliaisina keksejä ja mehua. 

                    Pelaamassa jalkapalloa lasten kanssa Grace Orphan Care Centerin tiloissa, hyviä olivat pelaamaan!

“Tarratuokio” leikkien ja pelien välissä. Kiinnitimme tarroja lasten kasvoihin, kuulemma ”tarratuokiot” ovat todella     suosittuja orpojen päiväkeskuksessa: )

Aivan aluksi pääsimme leikkimään ja pelaamaan pallopelejä lasten kanssa sekä auttamaan mehu- keksi- tarjoilujen kanssa. Lapsia orpojen päiväkeskuksessa oli vierailu hetkellämme ainakin yli kaksikymmentä, joten vilskettä ja vipinää riitti. Iältään orpolapset olivat noin 3-6- vuotiaita. Useimmat lapsista eivät ujostelleet lainkaan meitä mazunguja vaan tulivat innoissaan kosketusetäisyydelle sekä reippaasti pelailivat jalkapalloa meidän kanssa. Hauskaa oli vaikka välillä lapsille tuli keskenään riitaa sekä kinastelua siitä kenen vuoro on potkaista palloa. Päiväkeskuksessa oli vierailuhetkellämme noin kuusi henkilökunnan työntekijää. He kertoivat meille päiväkeskuksen toiminnasta mielellään sekä kiittelivät meitä kovasti lahjoituksistamme. Teimme myös yhdessä rahallisen 10000 kwachan eli noin 20 euron lahjoituksen orpojen päiväkeskukselle. Allekirjoitimme viralliset paperit leimoineen ja ikuistimme lahjoitustapahtumat valokuvin. Nimemme jäävät siis niin sanotusti historian kirjoihin.

           Grace Orphan Care Centerin suloiset orpolapset, kamerani taisi välillä kiinnostaa enemmän kuin ”tarratuokio”: )

Vierailumme orpojen päiväkeskuksessa kesti noin parisen tuntia, jonka jälkeen joidenkin lasten äidit tulivat hakemaan heitä kotiin (päiväkeskuksessa oli myös ilmeisesti sellaisia lapsia joiden äiti oli vielä elossa, mutta isä oli kuollut, heidätkin siis lasketaan orvoiksi). Kaikki lapset päiväkeskuksessa olivat lähtöisin hyvin köyhistä perheistä, jotka asuvat pääosin pienissä kylissä ja maaseudulla Zomban alueella. Toivon todellakin, että meidän rahalliset sekä materiaaliset lahjoitukset käytettään parhaimmalla mahdollisella tavalla eli orpojen hyväksi.

                                              Pääsimme tarjoilemaan henkilökunnan apuna keksejä sekä mehua lapsille.

                                                                                   Keksit ja mehu olivat hyvää!

Omat tuntemukseni orpojen päiväkeskuksessa vierailun jälkeen olivat haikeat, mutta iloiset. Oli todella mielenkiintoista ja ”omaa maailmankatsomusta avartavaa” vierailla orpolasten luona sekä tuoda omalta osaltaan iloa heidän elämäänsä. Päiväkeskuksen yhteydessä toimi myös pienimuotoinen koulu, jossa lapsia opetettiin mm. lukemaan ja laskemaan. Eräs henkilökuntaan kuuluva mies kertoi meille, että lahjoitukset joita päiväkeskus saa niin osa rahoista käytetään mm. orpolasten koulutuksen tukemiseen. Toivon sydämeni pohjasta, että jokainen orpolapsista saisi mahdollisuuden koulutukseen ja sitä kautta hyvään elämään. Kaikille oikeus ”hyvään elämään” ei tule itsestään, se tuli todettua orpojen luona vierailun päätteeksi.

                                         Yhteispotretti Grace Orphan Care Centerin ystävällisen henkilökunnan kanssa.

Nyt sitten viimeisen viikon viettoon, yritetään ottaa kaikki irti Malawista ”for the last time”. Tulen kirjoittamaan tämän blogi- päivityksen jälkeen vielä yhden päivityksen (ensiviikon alussa) ennen Suomeen paluuta, joten kannattaa pysyä mukana loppuun saakka.

Hei hei Zomba (vaikkakin pyörähdämme katsomassa sinua vielä viimeisen kerran ensiviikon maanantaina terveys- kurssin kokeen merkeissä, mut anyway), täältä tullaan Blantyre!

Niin ja tähän loppuun päätin linkittää oululaislähtöisen iskelmä- artisti Johanna Pakosen ”Anna yksi yö”- kipaleen(ideana saada hieman jotain suomalaista säväystä tähän vaihto- blogiin kielen lisäksi) Olisin kyllä oikeasti halunnut laittaa Philin kipaleen ”One more night”, mutta päätin suosia kotimaista tällä kertaa.

Tämän kappaleen myötä toivon vielä monta yötä lisää rakkaan Malawini kanssa <3 sydämeni tosiaankin lyö vain Afrikan mantereelle..