(http://www.guardian.co.uk/education/2007/dec/05/tefl-ghana)
Kaikista viimeisin vaihto-
opiskelustani Malawissa kertova blogi- kirjoitus lähtee nyt tästä, super-
hyper- mahtava- postaus siis luvassa, the final countdown!
Tänään saimme
päätökseen kaikki tämän lukukauden kokeet Chancossa, terveys- kurssi koe pidettiin siis viimeisimpänä. Viime
viikolla teimme maaseutu- kurssin kokeen, josta taisinkin jo mainita toiseksi
viimeisessä päivityksessä. Maaseutu- kurssin koe oli todella vaikea, tuntui
etten oikein saanut muodostettua yhtään järkevää sanaa paperille..pelottaa
etten pääse koko kurssia läpi mikäli saan kokeesta hylätyn. Oikeastaan kaikki
kysymykset maaseutu- kurssin kokeessa olivat esseemuotoisia, ensimmäinen
tehtävä oli kaikille pakollinen ja sen jälkeen sain valita kolme tehtävää
viidestä eri vaihtoehdosta. Kokeessa piti mm. selittää Malawin maaseutulain ja
tavanomaisen maanomistuksen muutosta vuodesta 1967 tähän päivään saakka. Okei,
tuollainen kysymys voi olla ihan iisi paikallisille opiskelijoille, mutta
entäpäs me suomi- tyttäret? Tuntuu, että opettaja olisi ehkä voinut hieman
tehdä erilaisen kokeen meille vaihtareille..ihan vain tiedoksi kaikille mihin
kannattaa varautua mikäli tulee Chancoon opiskelemaan.
Olemme viettäneet
viimeisen viikkomme Blantyressa, joka sijaitsee noin 65 km päässä Zombasta.
Saimme sovittua majoituksen Big Brother nimiseen lodgeen Blantyren keskustassa
koko viikon ajaksi, olemme olleet hyvin tyytyväisiä kyseiseen majapaikkaan
vaikka taso ei olekaan mitään luksusluokkaa. Ollaan tutustuttu enemmänkin Blantyreen
kaupunkina sekä Limbeen, joka on tavallaan esikaupunki Blantyren kupeessa. Olen
kiitollinen siitä, että nyt ennen kotiin lähtöä on ollut viikko aikaa esim.
ostella tuliaisia, vaatteita ja kenkiä (Suomeen en ihan sandaaleissa lähde ja
tennarit sanoivat sopimuksensa irti jo lokakuun aikana), nauttia viimeisistä
hetkistä Malawissa yms.
Menomatkamme minibussilla
Blantyreen 13.2 oli aikamoista extrem- hommaa niin sanotusti. Zomba-Blanytre
välisellä tieosuudella piti käyttää kiertotietä, joka oli kunnoltaan hyvin
huono. Edelleen päiväkausia jatkuneet sateet ovat tehneet Malawin
asfaltoimattomista tieosuuksista haasteellisia taipaleita matkata. Kapeaakin
kapeampi tie mutkitteli maaseudun laitamia pitkin ja niin, vastaan tuli koko
ajan autoja mikä lisäsi haastetta minibussillemme ohitustilanteissa. Tie oli
täynnä järkyttäviä kuoppia ja muta- lällykkää, oikeasti pelkäsin todella paljon
tuota minibussimatkaa. Välillä bussi kallistelli siihen malliin, että me suomi-
tytöt ajateltiin bussin olevan kohta täynnä vettä ja mutaa. Mikä ihana tapa
kuolla minibussissa lämäisellä maaseututiellä Zomban laitamilla..onneksi
kuitenkin selvittiin ehjin nahoin. Vaikka vielä Blantyreen tultaessa pidin
rystyset valkoisena kiinni siitä minidösän penkistä, ihan vain varmuuden
varalta…
Sataa, sataa
ropisee..Blantyressa on satanut nyt koko ajan siitä lähtien, kun saavuimme
tänne eli lähes viikon ajan. Pientä flunssan poikasta on jo ilmassa, koska
ollaan onnistuttu vilustuttamaan itsemme rämpiessä sateessa sandaalit jalassa.
Ei siinä mitään, ei anneta pienten kurkkukipujen pilata viimeisiä hetkiä
Malawissa.
Asiasta kolmanteen,
viime lauantai oli kaikin puolin mitä mahtavin päätös tälle reissullemme
Malawissa. Nimittäin osallistuimme lauantaina 16.2 Blantyren Comesa Hallissa
järjestettävään ystävänpäivä- musiikkitapahtumaan jossa esiintyivät mm.
malawilaiset artistit Maskal, Edgar ndi Davis ja Dan Lu. Oikeastaan tuo
kyseinen konsertti oli melkein kuin gaala- illallinen, useimmat paikalliset
olivat pukeutuneet parhaimpiinsa. Illan odotetuin esiintyjä oli etelä-
afrikkalainen afro- jazz- artisti Zahara. Oli aivan mahtavaa nähdä kyseinen
artisti livenä, koska pidän todella paljon Zaharan äänestä sekä lauluista.
Kyseinen musiikkitapahtuma käynnistyi noin kello seitsemän aikaan alkuillasta
ja jatkui aina sinne puoleen yöhön saakka. Tapahtumassa tunnelmaa ylläpiti etelä-
afrikkalainen Dj Noxx. Liput konserttiin olivat kaiken kaikkiaan todella
hintavat, portilta hintaa lipulle tuli 10000kw eli 25 euroa ja VIP- lippu oli
taas 15000kw eli 32 euroa. Me suomi- tytöt oltiin ostettu lippumme jo viikko
etukäteen eräältä huoltoasemalta Blantyresta. Maksoimme lipuista 7500kw eli
noin 15 euroa.
Meidän viimeinen lauantai- ilta Malawissa tosiaan
alkoi herkuttelulla. Ostettiin Shopritesta molemmille ihanan ällömakeat
kakkupalat<3
Niin ja tässä vielä kuva Maheu- nimisestä maissi-
maito- juomasta, joka on todella suosittua Malawissa. Kyseinen juoma maistuu
ehkä hieman samalta kuin meille suomalaisille tutut Elovena- kaurajuomat,
hassua.
Karismaattinen Zahara otti yleisön haltuun ensihetkistä
alkaen.
Tunnelma konsertissa
oli aluksi aika vaisu ja ihmiset vain istuskelivat penkeillä, juttelivat
keskenään sekä söivät tapahtuman yhteydessä toimineessa ruokapisteessä.
Kuitenkin illan edetessä tunnelma lämpeni hetki hetkeltä (ehkä se alkoholi oli
myös osasyynä siihen) ja loppuillasta useimmat tanssivat jo innolla.
Malawilaisessa musiikkitapahtumassa riitti ääntä, naurua, huutoa, vislauksia,
taputuksia ja aitoa iloisuutta. Zahara joka oli siis tapahtuman pääesiintyjä
kipusi lavalle illan viimeisenä ja tunnelma nousi Comesa Hallissa huippuunsa.
Kaikki ihmiset rynnivät lavan eteen päästäkseen kosketusetäisyydelle tuohon
yhteen Afrikan mantereen suosituimpaan artistiin. Zaharan esiintyminen oli
kaiken kaikkiaan vauhdikas, rytmikäs ja afrikkalaistyylinen, pidin itse todella
paljon siitä.
Akustinen kitara on vallitsevin instrumentti Zaharan
afro- jazz- tyylisessä musiikissa.
Niin ja sitten illan
lopuksi, kun päätimme lähteä takaisin majapaikkaamme niin Comesa Hallin edessä
eräs radiotoimittaja tuli haastattelemaan meitä. Anteeksi, mutta tuo kyseinen
juttu oli kyllä nolouden huippu. Ensinnäkin me suomi- tytöt oltiin ihan
rättiväsyneitä konsertti- illan jälkeen eikä aivot oikein pelanneet täysillä
siinä klo 01.00 yöstä. Radiotoimittaja kyseli meiltä, että mitä mieltä olimme
konsertista, kuka oli paras esiintyjä ja miten vertailisitte malawilaisia sekä
etelä- afrikkalaisia artisteja. Niin ja tuo kyseinen spiikki meni sitten
Malawin Capital FM- radioaseman soittoon, että näin..en tiedä, miten sitä tuli itse
sönkötettyä englantia radiotoimittajalle, mutta en todellakaan halua kuulla
tuota kyseistä haastattelua, haha.
Tassa alapuolella viela video youtubesta suosikistani Zaharalta, olisin halunnut ladata oman videoni viime lauantain keikalta, mutta blogger ei suostunut lataamaan sita (itse asiassa kuulin Zaharan Lengoma- kappaaleen aivan ensimmaisen kerran lentokoneessa kun saavuimme Johannesburgiin aamulla kello viiden aikoihin. Oli kiva kuunnella kyseista kappaletta ja samalla katsella lentokoneen ikkunasta maailman kauneinta auringon nousua Afrikan mantereen ylapuolella, muistan sen hetken aina <3)
Haluaisin kertoa
erään aika hassun, mutta toisaalta hienon jutun joka sopii oivaksi lopetuksesi
tälle vaihto- blogilleni sekä seikkailuilleni Afrikan sydämessä. Aloitin
opiskeluni Jyväskylän yliopistossa siis syksyllä 2010
ja muutin samaisena
syksynä kotipaikkakunnaltani kaukaa Pohjois- Suomesta Keski- Suomen maisemiin. Opiskelijoille tyypilliseen tapaan asuin tuon ensimmäisen opiskeluvuoteni,
missäs muuallakaan kuin legendaarisessa Kortepohjan ylioppilaskylässä,
tarkemmin ottaen kahden hengen solussa. Tuosta paikasta on todellakin
omanlaisensa muistot sekä hyvät että huonot, jokaisen Jyväskylään muuttavan
opiskelijan tulisi asua siellä edes kerran. Niin siis asuin Kortepohjassa
ollessani soluasunnossa yhden kämppikseni kanssa, joka oli useasti viikonloput
poissa Jyväskylästä omalla kotipaikkakunnallaan. Niinpä usein sunnuntait olivat
aika tylsiä viikonpäiviä, koska ei ollut oikein mitään tekemistä ja kaupunki
oli muutenkin sunnuntaisin aika hiljainen. Kuitenkin sunnuntai- aamuisin tiesin
aina herääväni tietyllä tavalla ja se tapa oli mitä miellyttävin. Sen vuoksi
toivoin, että sunnuntai- aamut voisivat jatkua vaikka ikuisuuksia, voisin vain
löhötä sängylläni ja kuunnella. Arvaatteko mitä kuuntelin sunnuntai- aamuisin
melkein sen koko vuoden ajan kun asuin Kortepohjan ylioppilaskylässä?
Kuuntelin sitä mitä
olen päässyt nyt kuuntelemaan sen syntysijoille, afrikkalaisten ihmisten
elämää. Pääsin siis ainakin ajatuksen tasolla matkustamaan toiselle puolen
maailmaa. Ihan vain makoilemalla siinä sängylläni ja sulkemalla silmäni.
Nimittäin Kortepohjan ylioppilaskylässä asui seinänaapurinani afrikkalainen
pariskunta, joka kutsui muita Jyväskylässä asuvia afrikkalaisia ystäviään joka
sunnuntai- aamu heidän kotiinsa musisoimaan sekä nauttimaan sunnuntaibrunssia.
Sunnuntai- aamuisin jo kello kahdeksan aikaan seinänaapuristani kantautui
rumpujen soitantaa ja afrikkalaista laulantaa mikä oli kauneinta koskaan
kuulemaani siihen aikaan. Lisäksi koko kerrostalon rappukäytävään leijaili
herkullisen kanaruoan tuoksu. Päivän aikana kävin keskustassa ja palasin
takaisin asunnolleni jolloin rappukäytävässä minua vastaan tuli tuon
afrikkalaispariskunnan ystäviä pukeutuneena värikkäisiin afrikkalaistyylisiin
vaatteisiin. He tervehtivät minua iloisesti ystävällinen hymy kasvoillaan.
Tervehdin heitä takaisin ja katsoin ihaillen heidän vaatetustaan, ”mitkä upeat
värit ja kuviot heidän vaatteissaan onkaan” muistan ajatelleeni.
Muistan miettineeni,
että olisi upeaa saada mahdollisuus matkustaa Afrikkaan ja kokea se aito
afrikkalainen kulttuuri ihan konkreettisesti. Toisaalta tulin myös todella
surulliseksi, koska mietin kaikkia asioita mitä minun tulisi tehdä ennen kuin
matka Afrikkaan olisi mahdollinen. Joutuisin tekemään kesätöitä niska hiessä
sekä osa- aikatöitä opiskeluideni ohella jotta saisin matkarahat kasaan. Sen
vuoksi hautasin siihen aikaan haaveeni ja ajattelin, että ehkä joku päivä
eteeni tulee mahdollisuus lähteä matkaan kohti unelmaani. Sanotaanko, että
elämä Afrikassa tuntui liian kaukaiselta ajatukselta itselleni. Miten se muka
voisi olla mahdollista, että kaukaisen pohjolan tyttö lähtisi tuosta vaan
elefanttien ja sarvikuonojen maahan?
Nyt kuitenkin näen
silmieni edessä kauniita tummia ihmisiä värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneena,
kuulen rumpujen soitantaa sekä haistan paahdetun maissin tuoksun. Tiedän
seisovani konkreettisesti Afrikan mantereen maaperällä mikä tuntuu todellakin
uskomattomalta. Tässä viimeisten yli neljän kuukauden aikana on välillä tullut
pysähdyttyä ja mietittyä, että olen todellakin Afrikassa. Malawi on
osoittautunut upeaksi maaksi
kulttuurinsa ja luonnonkauneutensa sekä ihmistensä kautta. En voisi olla
enempää onnellinen tästä mahdollisuudesta, että olen saanut kokea elämän Malawissa.
Vaihto- oppilaskokemukseni tällä mantereella on ollut mitä hyödyllisin monella
eri tavalla. Olen saanut paljon elämänkokemusta, itsevarmuutta, uusia ihmisiä
elämääni, uusia ideoita tulevaisuuttani ajatellen sekä kielitaitoni ja
ilmaisutapani ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Myönnän sen etten haluaisi
vielä lähteä Malawista takaisin Suomeen, koska tästä maasta on todellakin
tullut toinen koti minulle. Tunnen olevani täällä yhtä onnellinen ja
tyytyväinen elämääni kuin Suomessa, voisinko sanoa jopa enemmän tyytyväisempi
kuin Suomessa. Olen varma siitä, että tulen palaamaan Afrikkaan takaisin
jossain vaiheessa, Malawiin paluu kuuluu siis suunnitelmiini. Sanotaanko, että
Afrikka on ”oman tyylinen”- mantere minulle. Ihmiset, ruoka, musiikki, vaatteet
ja kulttuuri ovat omaa silmääni miellyttäviä kaikilla tavoilla. Tulen
todellakin ikävöimään kaikkea Malawista lähtöni jälkeen, muistan kaikki ihmiset
täällä enkä pysty unohtamaan niitä kaikkein köyhimpiäkään. Tulen joka päivä
muistamaan heidän kasvonsa ja elämänsä Malawissa sekä miettimään, että mitenkähän
he pärjäävät siellä kaukana.
Vastoinkäymisiä ja huonoja päiviä tuli
tietysti koettua myös Malawissa, mutta kaiken kaikkiaan hyvät kokemukset sekä
muistot siivuttavat ne.
Tässä lista vielä
kaikista seikkailuni aikana koetuista ihanista ja ikimuistoisista
jutuista/ihmisistä/eläimistä jne. joita jään kaipaamaan kyynel silmässä sekä
muistelemaan lämmöllä, ”parhaimmat palat” tulevat tässä:
-
Ihana, mutta ah niin ahdasmielinen
käpykylämme Zomba (emme haluaisin muistaa sinua, mutta sinua on niin vaikea unohtaa
kaiken kokemamme jälkeen)
- - Rakas
opinahjomme Chanco eli Chancellor College. Niitä käytäviä,
luokkahuoneita, kirjaston ummehtuneen hajuisia kirjoja, ylihitaita
tietokoneita, niitä tulee kaikkia niin ikävä. Varsinkin Chancon piha- alue,
joka oli aina niin kauniisti hoidettu ja mitkä ihanat kukkaistutukset, kiitos
ahkerat puutarhurit.
- - Kaikki mahtavat ja persoonalliset
opettajat sekä henkilökunnan tyypit Chancossa, tulen aina muistamaan teidät.
Varsinkin sosiologian laitoksen sihteerin. Kiitokset opettajille kaikista
uusista tiedoista ja taidoista joita saimme Malawissa vaihtomme aikana oppia,
arvostan sitä oikeasti todella paljon, KIITOS.
- - Tulen ikävöimään myös kaikkia
luokkakavereitamme, oli ilo tutustua jokaiseen vähän enemmän tai vähemmän,
toivon heille kaikkea hyvää tulevaisuuteen sekä opiskeluihin.
- - Meidän ikioma Guest House ja
kaikki ne söpöt pikkutorakat sekä hämähäkit siellä. Ai niin ja ne kanat sekä
tiput pihamaalla, taisi muutama pikkuapinakin näkyä, ikävä niitä kaikkia<3
sekä tietysti kämppiksemme vaikka ei aina tultu oikein toimeen keskenämme niin
silti ihan okei tyyppejä.
- - Meidän Guest Housen ”care taker”
eli meidän isännöitsijämme, vanhahko malawilainen mieshenkilö. Kaikista
erimielisyyksistä huolimatta kyseinen papparainen oli ystävällinen ja
lämminhenkinen vuokra- isäntämme, ainakin haluaisin uskoa niin. Se ”Do you
understand?”- lausahdus soi vieläkin päässäni, mutta hei ei huolta pappa, me
ymmärretään täysin.
- - Meidän kämppämme pihavartijat sekä
nais- että miespuoleiset. Kiitos kun jaksoitte värjötellä yökaudet vesisateessa
talomme kuistilla odottaen, että me kaksi mazungua tullaan aamu neljältä
baarista kotiin, kiitos että suojelitte meitä(sekä naisvartijoille niistä
lettien teosta, pyykkien pesusta sekä hyvien malawilaisten biisien
kertomisesta)
- - Ihanan vilkas Market Place
Zombassa, aina tuoreet hedelmät ja vihannekset, muistan myös Shopriten sekä
Metro- kaupan.
- - Kaunis Zomba- vuori sekä Ku Chawe-
hotelli siellä (nii ja se Skyband- nettikortti jonka ostin sieltä ja se kului
loppuun 3 päivässä vaikka sen oli tarkoitus kestää 30 päivää, mutta en muistele
pahalla).
- - Upea Botanical Garden Zombassa,
todellakin melkein kuin aito viidakko keskellä pikkuista kylää. Ihana Annie’s
Lodge Botanical Gardenin lähettyvillä, todellakin ihana paikka, hyvää ruokaa.
- - Tasty Bites- niminen ravintola
Zomban keskustassa ja meidän ihanat tarjoilija- pojat siellä, aina niin iloinen
ja ystävällinen palvelu <3 niin ja ruoka maukkaissa paloissa on PARASTA koko
Zombassa.
Me suomi- tytöt ja meidän
pojat : )
- - Herkulliset ruoat Malawissa:
Samoosat, Chambo- kala, chipsit, kana, nsima jne. Niin ja Cokis sekä Fanta,
Sprite, Sobo jne. Muistan teidät kaikki.
- - Zomban bussiasema ja meidän omat
suharit ”hyeenat ” siellä, ”love you 4ever !!”<3 ja muutenkin kaikki ihanat
minibussi- matkat joita tuli koettua Malawissa olon aikana monta, muistan aina
ne kaikki biisit sekä sen leppoisan matkan teon, sitä jään todellakin
kaipaamaan. Kiitos myös kuuluu kaikille matkamme aikana tavatuille taksi-
suhareille, ilman teitä ei oltaisi päästy mihinkään.
- - Zomban Immigration office ja
henkilökunta siellä, voin kyllä todeta että on maailman ”tehokkain ja
tuloksekkain” maahanmuuttovirasto niin sanotusti. ”Yes, yes”- mies toimi
pomona, yksi tyyppi pelasi työaikanaan 90- luvun versiota nintendo- pelistä ja
toinen taas katseli ihaillen kyttäleffaa jossa Jamie Foxx näyttelee pääosassa
neuvokasta FBI- poliisia. Hah, hei pojat te osaatte todellakin hommanne, go for
it! P.S. Olisi ollut ihan kiva saada ne viisumileimat passeihin tässä yli
neljän kuukauden aikana, mut ”yes, yes”
kyllä hommat hoituu ajallaan...
- - Matolalla matkustaminen, parasta
ja hauskinta mitä tähän asti olen kokenut. Oli aivan mahtavaa kokea se vapauden
tunne, kun pääsee matkustamaan lava- auton lavalla, pitää vain lujasti kiinni
ja antaa tuuleen hulmutella hiuksia, niin siistiä!!
- - Malawilainen
musiikki/afrikkalaiset hittikappaleet joita tuli kuunneltua vaihdon aikana
enemmän kuin tarpeeksi, oli ihana tanssia niiden tahtiin ja antaa vain rytmin
viedä. Niin ja tietysti meidän omat suomi- idolimme Tauski ja Janne Hurme,
ollaan selvitty pahimmista raivonpuuskista heidän biisiensä avulla, niin ja
tietysti mun oma idoli, Phil Collins <3
- - Kaikki yökerhot ja baarit joissa
tuli hulinoitua Malawissa olon aikana, muistan edelleenkin kaikki kommellukset
mitä missäkin tapahtui, hauskaa oli ei voi muuta sanoa.
- - Liwonden kansallispuisto ja kaikki
upeat eläimet siellä, varsinkin elefantit. Nkopolan kylä sekä Mangochi ovat
myös muistoissani, kauniita maisemia sekä ihania ihmisiä, tuli nähtyä aitoa
afrikkalaista elämää. Henkeäsalpaavan kaunis Mulanje- vuori sekä upea Majeten
villieläin reservaatti.
- - Lake Malawin ja Cape Maclearin
upeat maisemat, kaunis luonto sekä ihanat elämäniloiset ihmiset siellä, Taipei
Garden Lodge ja sen ihana henkilökunta sekä Tomtom- koira, djempe- rumpujen
rytmit rannalla sekä ne rasta- juipit siellä
(olittehan te ihan okei jätkiä vaikka ei me teistä oikeasti nyt
tykätä..sori vaan)
- - Carlsbergin- olut, jään niiiiin
”kaipaamaan” sitä, tunnetaan lempinimeltään ”Green” Malawissa päin.
Valehtelematta tuli litkittyä varmaan yli sata pulloa greeniä koko reissun
aikana (anteeksi tästä tiedosta vaan kaikille, mutta olutta voi juoda myös
ruoan kera). Suussani maistuu edelleenkin tuo maltainen makusi sekä hajusi on
myös pinttynyt useimpiin vaatteisiini joita pidin ylläni baari-reissuilla,
kiitos siitä. Kaljamahaa en vielä omista, joten ei hätää. Yhtä timmissä
kunnossa ollaan kuin ennenkin. Kuitenkin jos joku tuo eteeni Suomeen
palatessani olut- pullon niin juoksen suoraan vessaan oksentamaan, se on varma.
- - Etiopian intensiivi- kurssi, Addis
Ababa oli upea kaupunki ja North- South- South- ohjelman järjestämä kurssi
todella mielenkiintoinen, hieno kokemus kaiken kaikkiaan. Oli mahtavaa tavata
kaikki ne ihmiset siellä sekä nähdä meidän omia suomi- tyttöjä siellä päin.
- - Pääkaupunki Lilongwe ja Blantyre,
mukavia sekä ei- niin -mukavia muistoja kyseisistä paikoista. Ylipäätään kaikki
reissut ympäri Malawia olivat omalla tavallaan elämyksiä.
- - Kaikista eniten jään kuitenkin
ikävöimään kaikkia niitä mahtavia ja persoonallisia tyyppejä, joihin olen tämän
matkan aikana tutustunut. Tämäkään reissu ei olisi ollut mitään ilman
tutustumista malawilaisiin ihmisiin ja heidän tapaansa elää. Tietysti välillä
on ollut hankaluuksia erilaisten näkemysten ja kulttuuristen juttujen kanssa,
mutta ihmiset Malawissa eivät ole pitkävihaisia. Parasta mitä elämässä tiedän
on todellakin uusiin ihmisiin tutustuminen ja heidän saaminen osaksi omaa
elämääni.
- - Olen myös iloinen ja onnellinen
siitä, että sain kokea seikkailuni sekä hauskat jutut yhdessä ystäväni Elinan kanssa.
Selvittiin pahimmista ärsytyksen- puuskista huumorin ja naurun avulla. Me
suomi- tytöt todellakin näytettiin, että mistä meidät pohjoisen ”kylmät muijat”
on oikein tehty ja pidettiin Suomen lippu korkealla. Meidän silmillehän ei niin
vain hypitä, täältä pesee takaisin, CAN’T
TOUCH THIS!
Nyt kuitenkin sanon
hyvästi tai pikemminkin nähdään taas pian Malawille. Edes sanat eivät riitä
kuvaamaan sitä miten onnellinen olen tästä mahdollisuudesta, joka on
kasvattanut minua henkisesti sekä muuttanut elämäni suunnan uudempaan. Olen
ylpeä siitä, että uskalsin ottaa haasteen vastaan ja lähteä matkaan kohti
tuntematonta. Löysin vihdoinkin
puuttuvan palasen omaan sydämeeni tämän maan myötä.
On aika palata
takaisin alkuperäiseen kotiin eli omille juurilleen. Täältä tullaan lumen ja
tuhansien järvien luvattu maa, rakas Suomi.
Phil, vie meidät
kotiin ! <3
P.S. Niin ja ISO KIITOS kaikille ketkä ovat jaksaneet lukea tätä vaihto- blogiani
ja seurata sitä kautta elämääni Afrikan sydämessä, arvostan sitä todella.
Zikomo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti