Kun kaksi erilaista maailmaa kohtaavat

                                                (http://filmgurulad.blogspot.com/2012/07/tarzan-review.html)

Jes, ensimmäinen koe on takanapäin, suoritimme maanantaina ympäristö ja yhteiskunta- kurssin kokeen (teimme kyseisen kurssin itsenäisesti, kokeen lisäksi kirjoitimme yhden kolmen sivun esseen). Koe oli kokonaisuudessaan aika haastava, etenkin sanojen muistamisen kannalta. Toisaalta koe tuntui myös jossain mielessä aika helpolta. Yhteensä kokeessa oli siis viisi kysymystä joista täytyi vastata kolmeen. Kaksi ensimmäistä tehtävää olivat termien selittämisiä mm. ekosysteemin, ei- uusiutuvien jätteisiin liittyen jne. Muut kysymykset olivat esseemuotoisia esim. miten väestön ”liikakasvu” vaikuttaa ympäristön ongelmiin? Sanotaanko, että kyseisessä kokeessa tarvittiin sekä biologian että sosiologian kannalta oleellisia tietoja. Niin kyseessähän oli siis sosiologian koe, mutta tämä koe tuntui tyyliin joltain biologian tai maantieteen kokeelta. Olen kuitenkin tyytyväinen omaan suoritukseeni, nyt vain jännitetään mikä on arvostelu. Perjantaina olisi luvassa sitten toinen koe sukupuoli- kurssiin liittyen eli hommat ei lukemisen kannalta helpota, huh.

Olemme myös harmiksemme saaneet kokea tietynasteista korruptiota yllättävän tahon toimesta, toisin sanoen se yllättävä taho on Chancellor Collegen hallinnon henkilökunta. Tämä epäilty korruptio tapaus liittyy siis guest housemme vuokraan, josta olemme käyneet kiivasta taistoa viimeisten kahden kuukauden aikana isännöitsijämme eli meidän ”care taker”- papparaisen kanssa. En muista mainitsinko jo jotain tästä meidän vuokratilanteestamme viime vuoden blogipostauksissani, mutta nyt kerron kaiken oleellisen. Meille siis ilmoitettiin viime vuoden joulukuun alussa (ennen Etiopian reissuamme), että kaikkien Chancellor Collegen omistamien guest house- talojen vuokrien hinta tulisi nousemaan hurjasti. Saapuessamme Malawiin meidän kämppämme vuokra oli 500kw per päivä, joka teki siis noin 15000kw/kk eli noin 38 euroa kuukaudessa. Isännöitsijämme toi meille ilmoituksen Chancon hallinnosta, jossa oli ilmoitettu kämppämme uudeksi kuukausivuokraksi 135000kw/kk eli noin 340 euroa?! Me suomi- tytöt tyrmistyttiin toden teolla tuosta summasta ja menimme heti siltä istumalta valittamaan asiasta Chancon hallintoon. Saimme aika tylyä palvelua osaksemme hallinnon sihteeriltä, joka hoitaa opiskelija- asumiseen liittyviä asioita. Siellä meille eräs hallinnon tyyppi ilmoitti, että vuokran hinta pysyy edelleen samana, se ei ole nousemassa siis 4500kw per päivä. Okei, tuon jälkeen olimme helpottuneita ja maksoimme ennen Etiopiaan lähtöämme vain sen 15000kw/kk niin kuin aiemminkin. Etiopiasta tulon jälkeen tapasimme isännöitsijämme, joka ilmoitti että tammikuussa joutuisimme maksamaan sittenkin 4500kw/kk, koska hallinnosta oli taas tullut viesti vuokraan liittyen. Tappelimme taas asian kanssa ja vaadimme hinnan alennusta sekä saimme vuokran hinnan tingittyä 2000kw per päivä, joka tekee kuukaudessa 60000kw eli noin 150 euroa mikä oli edelleen TODELLA KALLIS hinta kämpästämme (kun ottaa huomioon asumisolosuhteemme mm. torakat keittiössä, pinttynyt lika kylppärissä, rikkinäinen uuni, rikkinäiset huonekalut jne.) No, maksoimme sen 60000kw tammikuun vuokraksi itkua vääntäen, koska 150 euroa on todella iso raha opiskelijalle ainakin Suomessa ja Malawissa se on jotain todella suurta..

Niin kuitenkin nyt helmikuun alussa juttelimme taas kerran isännöitsijämme kanssa ja yllättäen hän ilmoitti meille, että Chancon hallinto on päättänyt alentaa vuokran takaisin 15000kw/kk. Niin ja tämä vuokran alentuminen oli meidän suomi- tyttöjen ansiota, kun otimme raivon vallassa yhteyttä meidän sosiologian laitoksemme yhteyshenkilöön ja kerroimme, että jouduimme maksamaan tammikuulta vuokraa sen 60000kw/kk. Yhteyshenkilömme otti sitten yhteyttä Chancon hallintoon ja ilmeisesti heidän keskustelunsa vuokran alentamisesta alkuperäiseen malliin onnistui. Me suomi- tytöt emme kuitenkaan ole mitään pikku- bimboja jotka nielevät kaiken ”silmään pissaamisen”. Senpä vuoksi otimme isännöitsijämme pieneen ”käsittelyyn” (ei siis mitään pahaa, sori jos käytän taas kerran näitä vihjailevia sanoja joilla voi olettaa olevan monia eri merkityksiä) ja suoritimme ristikuulustelun hänelle. Halusimme ehdottomasti tietää, että miksi vuokran hinta yhtäkkiä ennen joulua nousi järjettömiin summiin ja sitten taas palattiinkin yhtäkkiä alkuperäiseen hintatasoon. Isännöitsijämme selitteli meille hermostuksissaan jotain selityksiä ”hallinto päätti nyt näin, en minä tiedä, kysykää pomoltani” ja blaa, blaa… Hah, me ei todellakaan olla niin tyhmiä tyttöjä etteikö ymmärrettäisi korruption ja ”silmään pissaamisen” mahdollisuutta tässäkin tapauksessa. Toisin sanoen epäilemme vahvasti, että Chancon hallinnon henkilöstö ja niin sanotusti ”isot herrat” ovat vetäneet välistä rahojamme, jotka maksoimme joulukuun vuokrassa (koska emme esim. saaneet joulukuun tai tammikuun vuokran maksuista ns. virallista Chancon kuittia). Laskeskelimme, että molemmat meistä menetti joulukuun osalta noin 60 euroa puhdasta rahaa eli malawin kwachoissa noin 25000kw mikä on paljon rahaa tämän maan elintasoon nähden. Noh, toivottavasti herrat ovat nauttineet rahoistamme, ehkäpä ostaneet uusia varaosia uusimpien mallien katumaastureihinsa tai kenties syöneet itsensä ähkyyn hienossa ravintolassa samalla kilistellen kuohuviini- lasejaan..mutta tällaista elämä on, aina ei voi voittaa jos vastassa ovat isommat tahot. Kuitenkin yksi asia on sata varma, itseään täytyy puolustaa viimeiseen saakka oli tilanne mikä tahansa, periksi ei anneta koskaan.

           

Seuraavaksi haluaisin kertoa sekä pohdiskella erästä itselleni hyvinkin mieluisaa aihetta, joka kiinnostaa hyvin paljon. Nimittäin haluaisin pohtia sitä, että mikä on se suuri välimatka kahden täysin erilaisen kulttuurin vai voisinko sanoa ”kahden eri maailman” välissä. Tässä tapauksessa tarkoitan meitä valkoisia ja heitä, mustia ihmisiä. Haluan aluksi painottaa, että en todellakaan halua teksteilläni syrjiä mitään ihmisryhmiä tai kansallisuuksia enkä todellakaan erottele koskaan ihmisiä rotujen perusteella (ei kuulu ammattimaisen kulttuurien tutkijan käytäntöihin enää nykyaikana). Kuitenkin olen nyt asunut yli neljä kuukautta siinä minun kotimaastani katsottuna ”toisessa maailmassa”. Sillä mantereella jossa olen aina unelmoinut joku päivä asuvani ja nyt todellakin unelmani on käynyt toteen. Ikävä kyllä, unelmien toteutumisellakin on aina omat varjopuolensa kuin elämälläni täällä Malawissa. Kaikkia asioita ei vain voi katsella läpi vaaleanpunaisten lasien kun pintaa raaputtamalla selviää se todellinen puoli asioista sekä ihmisistä. 

Kautta aikojen mustien ja valkoisten ihmisten välillä on ollut suuri rajan tekevä puu, joka on kasvanut entisestään ennakko- luulojen sekä tietämättömyyden siemenistä. Tarkastelemalla historiaa siirtomaa- vallan ajoista saakka voimme huomata miten valkoihoiset ovat ylentäneet itsensä mustien ihmisten yläpuolelle. Afrikan mantereen ihmisille orjuuden sekä siirtomaavallan aika ovat jättäneet ikuiset arvet heidän sydämiinsä. ”Valkoisen miehen taakka” oli aate, joka piti sisällään Afrikan mantereen alkuperäiskansojen sivistämisen sekä heidän saattamisensa eurooppalaisten ihmisten tasolle. Valkoinen ihminen Euroopan mantereelta tuli Afrikkaan ja ryhtyi tuumasta toimeen, jotta mustat ihmiset saataisiin sivistyneisyyden piireihin. Tietyllä tavalla tämä ”valkoisen miehen taakka”- malli näkyy nykyaikanakin Afrikan valtioissa. Valkoiset tulevat tänne tekemään toki hyviä juttuja mm. vapaaehtoistyötä, kehitysyhteistyötä, lähetystyötä, ryhtyvät opettajiksi tai lääkäreiksi. Samalla he tuovat mukanaan tietoja ja arkielämän taitoja länsimaalaisesta kulttuurista sekä yrittävät siirtää niitä käytännön avulla Afrikan mantereen ihmisten elämiin. Voidaan ehkä siis ajatella, että nykyäänkin tuo taakka on annettu valkoisten ihmisten kannettavaksi, jotta Afrikan mantereen kehitysmaat saataisiin elintasoltaan länsimaiden tasolle. Kehitysyhteistyöpolitiikkahan on nimenomaan se avaintekijä tässä suhteessa ja arvostan itse todellakin kehitysyhteistyön toimivuutta Afrikassa, tuloksia on kyllä saatu aikaan. Kuitenkin kehitettävää ja parannettavaa riittää vielä hyvinkin paljon, joten tulevaisuuden työnäkymät itseäni ajatellen näyttävät lupaavilta.

                                     http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Stanley_-_Comment%E2%80%A6_11.png

Yhteistyötä koulutuksen, politiikan ja terveydenhuollon saralla on Afrikan valtioiden suuntaan hyvinkin riittävästi sekä tulevaisuudessa ehkä enemmänkin. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaiken yhteistyön takana ovat toimijat eli me ihmiset. Halukkuus yhteistyöhön ja suhteiden solmimiseen lähtee meistä sekä meidän toimistamme. Tietysti täytyy muistaa, että raha on maailmaa pyörittävä voima, joka saa kaikkein vaikeimmankin tapauksen suostumaan yhteistyöhön kunhan vain hinnasta sovitaan. Haluaisin kuitenkin itse tarkastella tätä valkoisten ja mustien ihmisten välistä kuilua etenkin ihan tavallisten ihmisten näkökulmasta katsottuna. Mitä me todellisuudessa ajattelemme toisistamme, toisin sanoen miten meidän kulttuuriset taustamme vaikuttavat vuorovaikutukseemme, kun kohtaamme ihmisiä täysin erilaisesta kulttuurista kuin mistä itse olemme lähtöisin?

Malawilainen ja suomalainen kulttuuri ovat täysin erilaisia tavoiltaan, ihmisiltään, ruoiltaan, hajuiltaan, maultaan, väreiltä, yhteiskunnalliselta järjestykseltään jne. Suomalaista kulttuuria voisi kuvailla sanoilla seesteinen, puhdas, kylmä, hiljainen, järjestelmällinen, turvallinen, sininen, valkoinen, koivun/saunan/metsän/kirpeän pakkaspäivän tuoksuinen sekä savulohen ja salmiakin makuinen. Malawilaista kulttuuria voisi taas kuvailla sanoilla värikäs, meluisa, villi, avoin, kuuma, yhteisöllinen, uskonnollinen, sekava, kaoottinen, tunnelmallinen, rento/stressitön, riisin/paahdetun maissin/grillatun kanan/hien tuoksuinen sekä eksoottisen makuinen. Niin kuin voitte arvata, voidaan todeta että nyt on kyseessä todellakin kulttuuriset vastakohdat kuin yö ja päivä. Suomessa ihmiset elävät hyvin yksilöllispainotteista elämää rauhallisen ja eleettömän luonteen omaavina samoillen marjametsissä(nämä ovat siis stereotypioita, älkää ottako liian kirjaimellisesti). Malawissa ihmiset elävät ilman aikatauluja sekä nauraen ja jutellen paljon toistensa kanssa. ”Tunne itsesi vapautuneeksi” on tyypillinen lausahdus, jonka jokainen kuulee täällä sanottavan. Suomalaisena malawilaiseen kulttuuriin sopeutuminen on käynyt itseltäni aika kivuttomasti enkä ole kokenut mitään suurta kulttuurishokkia. Toki turhautumisia ja huonoja päiviä on tullut vastaan jolloin on tuntunut ettei mikään mene niin kuin pitäisi. En kuitenkaan pysty olemaan mistään vihainen malawilaisille tai heidän kulttuurisille tavoilleen, jotenkin tuntuu että ihastun aina uudelleen heidän tapaansa elää päivä kerrallaan ilman huolia.

Mainitsin kuitenkin alussa, että malawilaisuuden tarkasteleminen vaaleanpunaisten lasien läpi voi tuottaa pahojakin pettymyksiä joita on tullut itsekin (ikävä kyllä) kohdattua tässä matkan aikana. Olen saanut kohdata pettymyksiä malawilaisten henkilöiden suhteen tai sanotaanko, että olen todennut etten ole enää voinut luottaa tiettyihin henkilöihin. On paljastunut salailuja sekä valheita joiden vuoksi luottamus on rikkoutunut täysin. Luottamuksen rikkoutuminen on surullista etenkin kun se on yksi tärkeimmistä asioista kahden ihmisen välillä mm. ystävyyssuhteissa eikä sen menettämisen jälkeen ole helppoa korjata sitä. Luottamuksen rikkoutumisen seurauksena useasti muodostaa itselleen ”suojakuoren” sekä kasvattaa entisestään kyynistä luonnetta ihmisiä kohtaan. Siksipä uusiin ihmisiin tutustuminen vaikeutuu entisestään uudessa kulttuurissa jos taustalla on koko ajan pelko petetyksi tulemisesta tai siitä, että kukaan ei halua oikeasti olla ystäväsi (taustalla on siis rahan tai jonkin muun vastineen saaminen vilpittömän ystävyys/seurustelu- suhteen sijaan). Vaikka malawilaiset täällä kutsuvat meitä valkoisia ystävikseen ja siskoikseen niin tulee mietittyä, että tarkoittavatko he sitä oikeasti vai ovatko nuokin sanat vain ”tyhjää puhetta”. Olemme saaneet kohdata Zombassa paljon rasismia sekä syrjivää käytöstä itseämme kohtaan mikä on todellakin tuntunut ikävältä. Olemme siis saaneet ikävää käytöstä niskaamme myös malawilaisilta kollegoiltamme eli Chancon opiskelijoilta. Erään kerran olimme lähdössä luokasta terveys- kurssin luennon päätyttyä. Me suomi- vaihtarit istuskelimme vielä etupulpetissa ja pakkailimme rauhassa tavaroitamme laukkuihimme, kun luokkaan ryntäsikin jo toisen kurssin ryhmä sisään. Opiskelijat juttelivat kovaan ääneen keskenään sekä suoraan sanoen ”riehuivat” tullessaan luokkaan (tyypillistä käytöstä Chancon opiskelijoilta, anteeksi vain). Yhtäkkiä muutamat naisopiskelijat suoraan sanoen löivät penaalinsa ja sateenvarjonsa meidän pulpeteillemme vaikka olimme vielä pakkailemassa tavaroitamme ja istuskelimme pulpettiemme ääressä. Ilmeisesti kyseiset naiset halusivat varata tietyt pulpetit itselleen ennen kuin muut ehtisivät. Okei, emme noteeranneet tuon penaalin ja sateenvarjon lyömistä pahalla, koska luokassa oli muutenkin aikamoinen hälinä päällä. Kuitenkin pian tuli jostain malawilainen naisopiskelija ihan pulpettini eteen ja suoraan sanoen läimäytti aikamoisella voimalla koulukirjansa pulpetilleni samalla katsoen minua kuin halpaa makkaraa sekä kysyen piikittelevällä äänensävyllä: ”Muli banji?!”. Katsoin kyseistä naishenkilöä äimistyneenä ja sopersin vastaukseksi ”ndili bwino..?”. Tulkitsin tai sanotaanko, että aistin heti kyseisen henkilön katseesta, eleistä sekä käytöksestä ettei hän pitänyt valkoisista ihmisistä. Toisin sanoen, kyseinen nainen viestitti käytöksellään meitä suomi- vaihtareita kohtaan, että ”häipykää niin äkkiä kuin vain voitte reviiriltäni, te typerät valkoiset muijat”. Me suomi- tytöt katsottiin toisiamme aika tyrmistyneinä tuon naishenkilön käytöksen jälkeen ja ihmettelimme, että mitä pahaa olemme oikein tehneet kun saamme osaksemme tällaista käytöstä oppilaitoksessamme Malawissa. Mehän tulimme tänne vain vaihto- opiskelemaan ja se siitä, emme ole loukanneet ketään millään tavalla. Emmehän me edes tunteneet kyseistä naisopiskelijaa, joka toimi hyvin epäystävällisellä tavalla meitä kohtaan sekä viestitti käytöksellään vihaavansa meitä. En nyt halua, että kukaan sanoo minun tai ystäväni ylireagoineen tuon naisen käytöksestä, koska voin sanoa itse tietäväni parhaiten milloin joku ihminen ei pidä minusta. Sanotaanko, että olen hyvä aistimaan ihmisistä heidän todelliset tunteensa sekä ajatuksena, joskus se on hyvä juttu ja joskus taas ei- niin- hyvä. 

Suomessa on tuhansia tai ainakin miljoonia ihmisiä, jotka käyttäytyvät samalla tavoin mm. mustaihoisia ihmisiä kohtaan, jotka tulevat Suomeen. He viestittävät käytöksellään etteivät he pidä mustista ihmisistä ja haluavat heidän häipyvän pilaamasta rakasta kotimaataan. Viha ja tietynlainen pelko erilaisuutta kohtaan höystettynä ennakko- luuloilla synnyttää rasismia, joka voitaisiin nykyään luokitella jopa yhteiskuntien epätoimivuuden aiheuttavaksi sairaudeksi. Olen monia kertoja pohdiskellut ja miettinyt kyynel silmässä sitä miten paha paikka maailma voikaan olla ihmisten järjettömän käytöksen seurauksena. Kaikki paha on lähtöisin ihmisistä ja heidän teoistaan, toinen ihminen toiselle on se kaikkein pahin vihollinen. Suruani lisää myös se kun ajattelen, että voimmeko koskaan luoda täydellistä luottamus- suhdetta valkoihoisten ja mustaihoisten ihmisten välille sekä mitkä ovat niitä epäkohtia jotka luovat turhia suojamuureja välillemme..

Kauppakeskuksen käytävällä Lilongwessa valkoihoinen nainen käveli käsikädessä pikkuisen malawilaistytön kanssa. Tytöllä oli yllään vaaleanpunainen huppu- takki ja hiukset veikeästi pienillä leteillä, jotka oli koristeltu värikkäillä helmillä. Nainen käyttäytyi tyttöä kohtaan hyvin suojelevaisesti sekä otti hänet välillä hellästi syliinsä kun pikkutyttö ei jaksanut enää kävellä ostoskeskuksen käytävillä. Nainen kantoi tyttöä sylissään samalla antaen hellän suukon hänen poskelleen sekä katsoen tyttöä lämpimällä katseella. Pikkutyttö kiepautti pikkuiset käsivartensa naisen kaulan ympärille, antoi oman suukkonsa hänen poskelleen sekä huudahti iloisesti ”mum!”.  Nainen syleili ja rakasti adoptiolastaan niin kuin omaansa ihon väristä riippumatta.

Cape Maclearin rannalla oli joukkio malawilaisia pikkutyttöjä leikkimässä ja joukossa oli myös yksi pellavapäinen valkoihoinen pikkutyttö. Tytöt leikkivät innoissaan ”seuraa johtajaa”- leikkiä. Tytöt kävelivät käsi kädessä ja auttoivat valkoihoista pikkutyttöä kävelemään upottavassa hiekassa rannalla. Malawilaiset pikkutytöt ottivat valkoihoisen tytön mukaan leikkeihinsä iloisin mielin ja naurulta sekä riemun kiljahduksilta ei tullut vältyttyä. Lapset todellakin nauttivat toistensa seurasta vilpittömästi ja jokainen otettiin mukaan leikkiin ihon väristä riippumatta.

Kaveriporukka, joka koostui keski- ikäisistä miehistä saapui Blantyressa sijaitsevaan baariin istuskelemaan iltaa. Miesporukka puhui kovaan ääneen ja naurua piisasi ilmoille vaikka millä mitoin. Välillä seurattiin tiiviisti baarin nurkassa olevan taulutelevision ruutua ja arvailtiin miten sen illan jalkapallo- matsi tulisi päättymään. Miesporukassa oli neljä malawilaista miestä sekä yksi valkoihoinen mies. Miehet läimäyttivät toisiaan kaverillisesti olalle. Jokainen miesporukassa tuli juttuun keskenään samalla kilistellen olut tuoppejansa sekä kannustaen omaa jalkapallo- joukkuettaan innoissaan. He juttelivat ja nauroivat keskenään niin kuin parhaimmat kaverukset tekevätkin ihon väristä riippumatta.

Valkoihoinen nuori mies käveli käsi kädessä samanikäisen malawilaisen nuoren naisen kanssa eräänä päivänä kaupungilla. Nuoret vaikuttivat hyvin rakastuneilta ja he katselivat toisiansa silmiin hyvin onnellisina. Nuori pari meni istuskelemaan ravintolan ulkoterassille ja tilasivat limsat itselleen. Siinä he istuivat vastakkain katsellen toisiaan, hymyillen ja hellästi toistensa käsiä silitellen. Välillä he myös vaihtoivat muutaman suukon keskenään. Poika hipaisi hellästi tytön hiuksia ja tyttö hipaisi vastavuoroisesti pojan poskea. Nuori pari osoitti rakkautensa ja välittämisensä toisiaan kohtaan ihon väristä riippumatta.

Olen itse ollut todistamassa sivustakatsojana kaikkia näitä neljää esimerkkitapausta siitä miten ihon värillä ei todellisuudessa ole mitään väliä, kun on kyse rakkaudesta ja ystävyydestä. Rakkaus, välittäminen ja rohkeus ovat asioita, jotka sitovat kaksi täysin eri maailmaa yhteen. Kaiken oleelliseksi tekee se, että ansaitsee toisen osapuolen luottamuksen sekä tunteen, että tässä on ihminen josta välitän oikeasti sekä haluan osoittaa sen hänelle sanoillani ja teoillani. Vaikka puhuin alussa siitä miten itse olen kohdannut Malawissa oloni aikana luottamuksen murenemisia ja karvaita pettymyksiä ihmissuhteissa niin välitän silti jokaisesta kohtaamastani ihmisestä täällä jollain tapaa. Sanotaanko, että jokainen tuntee itse itsensä ja omat tunteensa parhaiten, kannattaa toimia omien vaistojensa mukaan. Jokainen meistä täällä kulkee omia polkujaan, mutta onneksi matkaa ei tarvitse taittaa yksin (ei vaikka olisi yli 15000 km päässä kotimaastaan)

Niin kysymys kuuluu, että voimmeko koskaan olla toistemme ystäviä ilman ennakko-luuloja tai ilman pelkoa erilaisuuden kohtaamisesta? Vastaukseni on, että voimme jos niin vain tahdomme. Kaikki on kiinni itsestämme. Mikään ei ole mahdotonta, kun mukana ovat elämän suurimmat voimat eli rakkaus ja ystävyys.